Olemme pari kertaa ehtineet jo käydä Ningbon varsinaisessa keskustassa, tämä meidän “keskusta” on kyllä ihan tuppukylä siihen verrattuna. (Lisää tekstiä tulossa  kun kerkiän, tässä ensi alkuun kuvamateriaalia…)

Kun saapuu vieraaseen kulttuuriin, missä kaikki on uutta ja vierasta, oman kodin merkitys korostuu. Niinpä on todella ihanaa, että saimme näin mukavan kodin, joka todellakin tuntui heti kodilta. Asunto on siisti ja moderni ja meille juuri sopivan kokoinen. Lisäksi kaikki perusjutut toimii ainakin tähän mennessä, mikä ei todellakaan täällä ole itsestäänselvää, eikä kai oikein missään, kun liikkuu Pohjoismaiden ulkopuolella. Kuumaa vettä tulee taatusti ja suihkussa on käsisuihku ja sekoitin  – tätä luksusta en USA:ssa nähnyt missään. Asunnossa ei pahemmin vedä, sillä ikkunat ovat kaksinkertaiset ja upouusi ilmastointilaite takaa sen, että lämmitys kylmällä ja varmasti myös ilmastointi kuumalla kelillä pelaa joka huoneessa. Viime perjantaina, kun  satoi koko päivän ja kosteusprosentti oli huikea, pääsimme myös käyttämään koneen kuivaustoimintoa ja hyvin näytti toimivan.

Ja sitten on tietysti tuo terassi, josta kaikki Nikon työkaverit ovat kateellisia. Se on ilmeisen harvinaista herkkua täälläpäin! Piha on ihmeen vihreä ja valoisa, talojen keskellä on ihan kunnon puisto, jossa kulkee kävelytiet ja jopa juoksurata lenkkeilijöille. Autotiet kulkevat rakennusten toisella puolella, ulkokehällä, niin että piha on siinäkin meilessä todella rauhallinen ja lapsiystävällinen.

Vihreys ei ole vain iloksi silmille, vaan sen ansiosta ilma on huomattavasti parempilaatuista pihan sisäpuolella. Eron huomaa heti kun kävelee ulos pihalta: heti vieressä kulkee vilkasliikenteinen tie, jonka varrella on lukuisia rakennustyömaita. Ensimmäisen kerran kun lähdin sitä kävelemään täkäläistä keskustaa kohti, olin ihan järkyttynyt ilman laadusta. Oli kostea päivä ja tuntui, että oli oikeasti hankala hengittää ja kaikki työmaiden ja liikenteen hajut vain korostuivat. Sitä mukavampi oli sitten mennä kotiin, jossa terassilla on oikein mukava ja leppoisa istuskella ja Benjaminin leikkiä.

Leppoisa ja leppoisa, Benjamin keksi heti kaikenlaisia kivoja leikkejä, mm. “heitämpä kaikki tavarat naapurin puolelle aidan yli”. Naapuria ei pahemmin ole näkynyt, eikä hänen terassillaan juuri muuta ole kuin pyykinkuivatustelineet, mutta olihan se jonkinverran noloa kiivetä aidan yli keräilemään palloja ja lattiaharjoja sun muuta. Terassin yksityisyydestä voi myös olla montaa mieltä, harva se päivä tuolta on joku kurkkimassa ja vilkuttelemassa Benjaminille, täytyyhän meitä länsimaalaisia tulla tarkastamaan lähempää!

Meillä on terassinreunalla jopa kasvimaa, jossa kasvaa kaikenlaisia syötäviä, mutta tunnistamattomia kasviksia. No, ruohosipulin ja chilin tosin tunnistin. En kyllä ole vielä uskaltanut maistaa niitä, vähän arveluttaa, kun ei ole itse niitä kasvattanut, että minkähänlaiseen maahan ne on kylvetty ja mitähän niihin on laitettu. Ja mitä saasteita tuolta tieltä ja muualta on kulkeutunut. Ehkä ne on siinä vaan koristeena ja laitetaan sitten itse jotain muuta keväällä. Jee, päästään kai taas puutarhahommiin siis!

Saavuimme Ningbohon viikko sitten. Ensimmäiset päivät asuimme hotellissa aivan Nikon työpaikan eli MEA:n kansainvälisen koulun vieressä ja hoidimme tärkeimpiä asioita kiinalaisen sihteerin kanssa. Pääsimme heti ensimmäisenä päivänä katsomaan asuntoja, joista sitten valitsimme itsellemme sopivan kodin seuraavaksi vuodeksi. Koulun australialainen rehtori  ja hänen kiinalainen assistenttinsa olivat tehneet taustatyön valmiiksi, niin että meille tarjottiin kolmea asuntoa, joista teimme valintamme. Aivan mahtavaa taustatyötä, kaikki asunnot olivat todella hyviä, niistä oli mukava valita!

Kaikki asunnot sijaitsivat samalla alueella kuin koulu, eli Yinzhoun kaupunginosassa, joka on noin puolen tunnin bussimatkan päässä Ningbon varsinaisesta keskustasta. Ratkaisu oli järkevä, kauempaa työmatkasta olisi tullut ikävän pitkä. Yinzhoun alue jatkuvan muutoksen alla oleva, jatkuvasti kehittyvä alue: korkeita pilvenpiirtäjiä nousee vuosivauhdilla ja vanhoja rakennuksia tuhotaan surutta. Koulun vieressä on suuri, länsimaalaistyylinen ostoskeskus, Wanda Plaza, josta löytyy länsimaisia kauppaketjuja, pikaruokaketjuja ja mm. amerikkalainen supermarket Walmart. Siellä asiointi on länsimaalaiselle suhteellisen helppoa.

Suurin osa koulun opettajista asuu aivan tuon Wanda Plazan vieressä, jolloin kaikki kaupat ja palvelut ovat ihan kävelyetäisyydellä. Yksi katsomistamme asunnoista olikin siinä huippukorkeassa kerrostalossa. Asunto oli todella viihtyisä ja tilava, mutta päädyimme kuitenkin toiseen asuntoon, joka sopii perheellemme paremmin. Se sijaitsee muutaman korttelin päässä, viiden minuutin bussimatkan ja puolen tunnin kävelymatkan päässä Wanda Plazasta ja koulusta. Tämä on valtavankokoinen, aidattu ja vartioitu taloyhtiö, jossa korkeat, 10-15-kerroksiset talot ympäröivät kaunista ja todella vehreää puistoaluetta. Alue on niin suuri, että siellä voi lenkkeillä tai lapset pyöräillä ja keskellä on mukava leikkipaikka. Asuntomme sijaitsee pohjakerroksessa ja siinä on osittain katettu, puinen terassi, jossa Benjaminin on hyvä leikkiä. Arvaatte varmaan, että terassi ja piha-alue ratkaisivat päätöksemme! Olimme aivan onnessamme, koska olimme jo varautuneet asumaan jossain pilvenpiirtäjän 20. kerroksessa.

Pääsimme muuttamaan heti keskiviikkona, kun olimme saapuneet Kiinaan sunnuntai-iltana. Nopeaa toimintaa siis! Asunto on valmiiksi kalustettu – selkeää ja tuttua IKEA-tyyliä – niin että pääsimme heti asettumaan taloksi. Tuntui aivan mahtavalta päästä omaan kotiin asumaan, olimmehan olleet matkalla jo reilut kaksi viikkoa, ensin Nikon tädin luona Tucsonissa, sitten reilu viikko Los Angelesissa (Venicessä) pienessä vierastalossa ja sitten muutama päivä hotellissa Ningbossa. Matkalaukkuelämä alkoi jo kyllästyttää ja Benjamininkin takia oli hyvä päästä jo asettumaan. Jonkin aikaa lapsemme raahasi taas matkalaukkuja edestakaisin ympäri asuntoa, mutta alkoi sitten kai vähitellen ymmärtää, että täällä nyt sitten ollaan pysyvästi.

Terassi ja sinne johtavat liukuovet saivat Benjaminin innoissaan juoksemaan ulos ja sisään ja pihalta löytynyt leikkipaikka oli aivan mahtava. Hauskaa sinänsä, että leikkipaikka olikin ihan tuttu: ruotsalaisen firman valmistama, sieltä löytyi jopa Suomesta tuttu leijonakeinukin. Kieli ei ollut este, kun Benjamin ryhtyi tekemään tuttavuutta muiden lasten ja niiden hoitajien kanssa.