Ihanaa, sitten ne syö siellä herkullista kiinalaista ruokaa joka päivä, joku ehkä ajattelee. Kanaa Kung Po, kantonilaista riisiä, kevätrullia ja ehkä jopa Pekingin ankkaa… No joo, jokapäiväisen ruuan hankkiminen ja erityisesti alle kaksivuotiaan ruokkiminen on kyllä ollut haaste täällä. Arkisten ruokaostosten tekeminen kestää tuntikausia, kun valikoima on hiukka erilainen kuin mihin on länsimaissa tottunut, eikä pakkausten sisällöstä meinaa ottaa selvää, edes Walmartissa tai Carrefourissa. Ravintolassa harvoin kukaan puhuu englantia, eikä listatkaan välttämättä ole muulla kielellä kuin kiinaksi. Ekoina päivinä oli pakko turvautua amerikkalaisten pikaruokapaikkojen tarjontaan, jos ei ollut paikallista opasta mukana: siellä kaivettiin heti kuvallinen lista meille eteen ja tutut, myös lapselle maistuvat pikaruuat sai nopeasti eteen. Se siitä ruokakulttuurista.

Ekana aamuna, kun vatsat kurnien menimme hotellin aamiaiselle, oli myös aika haastavaa keksiä lapsellemme jotain syötävää. Siinä oli rivissä ruoka-astioita, joissa toinen toistaan mielenkiintoisempia lämpimiä kiinalaisia ruokia: kasviksia, lihaa, nuudeleita, nyyttejä yms. Eikä mitään hajua, mitä mikäkin oli. Tiskin lopussa oli muutama kuivahko paahtoleipä ja voinappeja, jotka eivät Benjaminia innostaneet. Hedelmiäkin olisi ollut, mutta pestyt ja valmiiksi leikatut hedelmäpalat eivät herättäneet luottamusta: juuri niistähän sitä ensi alkuun saa hyvän vatsataudin, kun elimistö ei vielä ole tottunut paikalliseen bakteerikantaan.

Onneksi lapsemme ei todellakaan ole nirso, vaan siinä se sitten alkoi vetää nuudeleita kaksin käsin suuhunsa. Ja löytyi sieltä vielä juuri paistettu kananmunakin nälkää karkottamaan. Ja onneksi oli sentään Benjaminille omat muovilusikat mukana, puikoilla olisi ollut hankala syöttää lasta. ja onneksi itse osasimme syödä puikoilla!

Parissa viikossa on kuitenkin löytynyt monia ruokia, jotka maistuvat myös lapsellemme. Enää ei myöskään ole koko ajan ruokaa syödessä sellainen olo, että mitäköhän tämä nyt oli ja onkohan minulla nyt maha kipeä. Olemme olleet todella onnekkaita, emmekä ole saaneet sen kummempia vatsavaivoja, toivotaan että jatkuu näin! Syömme kaikki maitohappobakteereja, Benjamin lisäksi asidofilus-jugurttia. Hanaveden kanssa olemme olleet todella varovaisia, olemme tehneet ruuankin pulloveteen, nyt ollaan siirrytty käyttämään aktiivihiilisuodatettua hanavettä ruuanlaitossa. Vähitellen on otettu hedelmiä ja muita kasviksia ruokavalioon. Teemme ruokaa lähinnä wokkipannulla, joka lämpiää kaasulla niin kuumaksi, että siinä kuolee kaikki pöpöt. Ruokalistalla on siis ollut kasvis- tai lihawokkia nuudeleilla tai riisillä, välillä myös erilaisia valmiita liha-kasvis -taikinanyyttejä. Dimsungit on namia!

Asuinalueemme ulkopuolella, heti kadun toisella puolella, on muutama hedelmä/kasviskauppa, joista saa tuoreet kasvikset wokkiin ja hedelmät välipalalle. Viikonloppuna kävimme myös vihannestorilla, jossa tarjolla oli todella tuoreita ja kauniisti esillelaitettuja kasviksia. Lähikadulla on myös muutama kiinalainen ravintola, joista voisi jotain varmasti hakeakin, jos osaisi. Ostaminen  sinänsä ei ole ongelma, osoittelemalla jo saa tilattua, mutta tilattu ruoka voi sitten olla ihan mitä vain. Koitin onneani heti ekoina päivinä tänne muutettuamme, enkä onnistunut kovin hyvin, sain kyllä osoittelemalla tilattua ihan asiallisen näköisestä pikaruokapaikasta kahta eri ruokaa, mutta kumpaakaan en sitten pystynyt syömään. Yrityksen ja erehdyksen tie voi olla aika kivinen, pettymys oli minulla ainakin suuri, kun ruoka piti heittää roskiin.

Niko on onnistunut tässä sokkoruokailussa paremmin, kävi tänäänkin kiinalaisessa pikkupaikassa lounaalla ja onnistui samaisesta lähipikaruokapaikasta ostamaan jotain ihan kelvollista. Meillä on myös ollut päivittäin Walmartista ostettua ns. mysteerilihaa, eli valmiiksi leikattua -jotakin- lihaa, jota sitten ollaan wokattu onnistuneesti.

Kiinalaista ruokaahan on niin monenlaista kuin on maakuntiakin ja ravintolat ovat ymmärtääkseni erikoistuneet aina tietyn maakunnan ruokiin. Pitäisi saada selville, minkä maakunnan ruuista pidämme, niin sitten olisi mahdollista löytää kokeilemallakin jotain syötävää. Veikkaan kantonilaista, mutta se jää vielä nähtäväksi.