Kuluneen parin vuoden aikana olen ehtinyt tutustua kolmeenkin eri kuntosaliin täällä Kiinassa. Salillakäynti on ollut minulle ainoa tapa pysyä kunnossa täällä, koska arkiliikunta jää aika vähiin liikenteen, ilmansaasteiden ja kesällä kuumuuden takua. Edelleen taitamme koulu/työmatkat pyöräillen, mutta eipä tuossa reilun kilometrin matkalla kunto kasva. Kuntosaleille pääsee täällä vain ostamalla vuoden jäsenyyden, sitten saakin rajattomasti käyttää kuntosalin laitteita ja käydä ohjatuilla tunneilla. Tunteja on kyllä hyvin rajoitetusti, yleensä vain kaksi tai kolme päivässä, eivätkä ajat sovi aikatauluuni, enkä noista kiinalaisista ohjaajista ole muutenkaan ollut innostunut.
Salien laitevarustus on ollut ihan kelvollinen, mutta muuten tilojen kunto ja ylläpito hyvin vaihteleva. Ensimmäisenä vuonna kuntosali sijaitsi kätevästi asuinalueemme portilla, sinne oli helppo kipaista jumppakamat päällä, eikä matkoihin ainakaan tuhraantunut aikaa. Tämä sali oli hyvin siisti ja pukuhuonetilat olivat tunnelmaltaan hillityn kylpylämäiset, ja paikalla oli aina enemmän henkilökuntaa kuin kuntoilijoita. Sali oli vähän luksuspaikan maineessa ja vuosimaksu olikin lähes kaksinkertainen muihin verrattuna. Plussaa oli siisti sisäuima-allas, joka oli ainakin periaatteessa lämmitetty. Käytännön järjestelyt kuitenkin vähän ontuivat, näin länsimaalaisen näkökulmasta. Kesällä salilla ei tietenkään ollut ilmastointia päällä, joten kuntoilu oli ihan mahdotonta yli kolmenkympin lämpötiloilla, käytännössä touko- syyskuussa siis. Hotgym – ei kiitos, sehän on viileään tottuneelle pohjolan asukille suorastaan vaarallista!
Kovaa menoa potkulaudalla. Tässä menossa ei meinaa juosten pysyä mukana. Kuvat ovat talvelta, niin kuin vaatetuksesta voi päätellä.
Muilla saleilla meno on ollut ihan samanlaista, kuumalla kuumaa ja talvella kylmää. Ikkunat auki koko ajan, eikä ilmastointilaitteita haluta laittaa päälle viilentämään tai lämmittämään ilmaa. No, niinhän täällä Kiinassa on joka paikassa, miksipä siellä salilla olisi toisenlaista. Oli se silti huvittavaa tammikuussa pukeutua kuin hiihtolenkille ikään, kun menin juoksumatolle juoksemaan. Eikä venyttelystä tullut tietenkään mitään jälkeenpäin, oli pakko vaan sännätä kotiin ennen kuin jäätyi.
Kiinassa kun ollaan, käyttäytymissäännöt ovat hiukan erilaiset, tai niitä ei ole ollenkaan. Välillä tuntuu, että salilla voi tehdä ihan mitä huvittaa. Kerran kesken hikisen kavereiden kuntopiirin leijui nenäämme sankka tupakansavu. Salilla siivoileva vanhempi ukkeli siellä touhusi sätkä suupielessä. Ei siinä auttanut mikään puhe tai pantomiimiesitys, paikalle haettu nuori työntekijäkijäkin vaan pyöritteli päätään ja levitteli käsiään ikään kuin tapahtumassa ei llisi ollut mitään kummallista, eikä sitä tupakkaa saatu sammumaan. Tällä salilla olikin ihan kumma hälläväliämeininki muutenkin, pukuhuoneet olivat aina sotkuiset, paikan aukiiloajat vaihtelivat päivittäin ja laitteet näyttivät olevan ruosteessa tai muuten huonossa kunnossa. Yhtenä päivänä sitten olikin paikka pimeänä ja ovet kettingilllä lukitut: omistaja oli kadonnut kuin tuhka tuuleen rahojen kanssa, työntekijöiltä uupui monen kuukauden palkat. Onneksi emme joutuneet kärsimään tästä tempauksesta, vaan saimme vaihdettua jäsenkorttimme toiselle salille, joka toimikin luotettavammin.
Yhdellä salilla taas kävi miesasiakas, joka juostessaan juoksumatolla syljeskeli hyvin kovaäänisesti ja taukoamatta ja oli huomaavaisesti varannut paperia ja muovipussin tätä toimitusta varten. Yöks. Toisella salilla taas oli vastaava tyyppi, joka juoksumatolla juostessaan vähän väliä älähteli ja karjahteli eläimellisesti. Homma alkoi käydä kärsivällisyydelle, ölinää ei päässyt pakoon, vaikka laitoin kuulokkeista kuuluvan musiikin täysille. Olin jo ryntäämässä tyypin luo huutamaan naama punaisena, kun viereisellä matolla juokseva nuori ystävällisennäköinen kiinalaismies kääntyi puoleeni ja kohautti olkiaan ikäänkuin pyytäen anteeksi maanmiehensä käytöstä. En sitten mennyt raivoamaan, eipä siitä olisi seurannut kuin paha mieli itselle.
Sen sijaan sain kuntosalihyvänpäiväntutun: tuo sama ujohko nuorimies treenaa salilla suunnilleen aina, kun käyn siellä, ja moikkaa minua aina ystävällisesti. Salilla työskentelee myös ystävällinen vanhempi miessiivooja, joka tervehtii minua hyvin aurinkoisesti (eikä tietääkseni sauhuttele, ainakaan sisällä). Siistiä tällä salilla myös on. Siivoamiseen liittyy tosin myös oudoimmat kokemani hetket salilla. Salia ei tietenkään siivota iltaisin, vaan aamuisin, kun siivoojan työ alkaa, eikä asiakkaitakaan ole paljon. Paitsi tietysti minä. Onpa sitä sattunut kerran jos toisenkin, että olen juossut imuroinnin keskellä. Kirjaimellisesti, sillä ukkeli imuroi jopa juoksumaton, jolla parhaillaan juoksin! No olipa sitten niin siistiä, niin siistiä että!
