Pari viikkoa sitten teimme ystäviemme kanssa retken lähiseudulla sijaitsevalle Tiantongin temppelille. Kyseessä on merkittävä buddhalaistemppeli, joka on edelleen toiminnassa. Vierailimme paikalla ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten ja paikan tunnelma teki meihin jo silloin suuren vaikutuksen. Olihan tämä ensimmäinen paikka, jossa sai nauttia ikiaikaisesta rauhasta nykyisen kulutushysteria-Kiinan sijaan.

Temppeli sinänsä on vanha,  n. 300 AD, mutta kuten usein täällä Kiinassa, rakennukset eivät, vaan temppeli on rakennettu tälle paikalle uudestaan. Paikan lumo onkin sen sijainnissa, se on rakennettu vuoren rinteelle, Tiantongin metsän keskelle. Ihmeellinen rauha laskeutuu pikkuhiljaa mieleen, kun kiipeää ensin ylös temppelialueelle ja jatkaa yhä ylöspäin läpi lukuisten salien, holvien  ja rappusten ja saapuu vihdoin tälle näköalapaikalle, kattojen ylle. Ensimmäisellä kerralla olin aivan paikan lumoissa ja niin olin kyllä nytkin. Tällä kertaa puiden keväinen viehko viherrys vain lisäsi paikan kauneutta.

Varsinkin porukan lapset olivat innoissaan erilaisista eläinhahmoista, elävistä ja kiveen ikuistetuista. Leijonapatsas innoitti poikamme matkimaan leijonan karjuntaa.

Kauniita yksityiskohtia riitti katseltaviksi, kuten pitsileikkaukset ikkunapuissa. Näitä kuvia olisi ihan loputtomiin. Poikien punaiset lippikset sointuivat hyvin väritykseen.

Oranssit seinät ja munkkien kaavut olivat sopivasti sävysävyyn.

Olimme onnekkaina liikkeellä arkipäivänä – meillä oli koulusta lomaa – joten saimme nauttia temppelin rauhasta melkein itseksemme. Ne harvat paikalle sattuneet vierailijat tosin halusivat kovasti päästä kuviin kanssamme.