Tänä vuonna olin kerrankin ajoissa ja etsin joulukalenterin länsimaisia tuottteita myyvästä tukkukaupasta jo marraskuun puolella. Ettei sitten tarvinnut askarrella vikana iltana jotakin hätäistä, niin kuin viime vuonna. Joulukuun ensimmäinen koitti, esittelin joulukalenterin pojalle, joka innoissaan riensi ikkunaan: “Onko siellä lunta?” Joulu ja lumi, ne kuuluvat pojan mielessä vahvasti yhteen, täytyy kai syyttää Melukylän joulua ja muita joulukirjoja… Saa nähdä, nähdäänkö tänä vuonna täällä yhtään lunta, viime vuonnahan sitä oli ennätyspaljon, ihan lumiukoiksi asti, mutta sitä iloa kesti vain pari päivää.

Kuusi piti kuitenkin kaivaa melko pian esiin ja päästää lapsi sitä koristelemaan. Tällä kertaa joulu näyttää meillä hiukan skandinaavisemmalta, kiitos IKEAn. Piilotin glittereimmät koristeet kaapin perälle ja laitoin tarjolle iIKEAsta löydetyt sydämet, tontut ja saksalaistyyliset puukoristeet- Lisäksi innostuimme askartelemaan poroja huovasta ja piippurassista. Idea näihin kädenmallisiin poroihin löytyi Pinterestistä (linkki täältä) ja toteutus oli helppo, kun löysin huopaa tekstiilimarkkinoilta. (Askastelijan paratiisi, sieltä löytyy kankaita, nauhoja, pitsejä, paljetteja ja nappeja joka lähtöön, jos vain jaksaa etsiä ja penkoa…) Piippurassit ja silmät oli hamstrattu jo kesällä Suomesta. Askartelutarvikkeita on välillä tosi vaikea löytää, kun ei tiedä mistä etsiä. Nettikaupoista löytyy tietysti ihan mitä vaan, mutta tilaamiseen tarvitaan aina jotakin kiinantaitoista, niin ettei ihan pikkujuttujen takia viitsi ketään vaivata.

Porot näyttävät meidän pikkukuusessa kyllä vähän hassuilta. Kuvassa vilahtaa myös Huopasesta virkattu ja käsin huovutettu omena (ohje Novitan sivuilla), noita pitäisi tehdä vähän lisää…

Tähtilamppukin löytyi IKEAsta tunnelmaa luomaan, kuten myös kynttilöita ja lyhtyjä. Ja piparkakkuja ja glögiä! Kaupassa oli myös piparkakkutaikinaa tarjolla, joten jos onni suosii ja sitä on vielä jäljellä, saatamme päästä piparinleivontaan tänä vuonna. Oman piparitaikinan teko täkäläisistä jauhoista on mielestäni ihan liian riskaabelia puuhaa. Olenkohan edes tehnyt piparitaikinaa tällä vuosituhannella? Meillähän ei ole uunia, mutta ihana ystäväni lupasi jättää meille avaimensa joululoman ajaksi, niin voimme käydä heillä paistelemassa. Pitäkää peukkuja, olisi jo aika Benjamininkin päästä piparitaikinan makuun! 🙂

Muuten poika on päässyt joulunodotuksen makuun Pikkukakkosen nettisivujen kautta, jotka vaihteeksi ovat toimineet täälläkin, joulukoristeluleikki on ihan suosikki. Varsinkin, kun saa pudotella koristeita ja korjata niitä – toivottavasti se jää virtuaaliharrastukseksi!