Kesä ei ole kovin monen suosikkivuodenaika Ningbossa. Sää ei yleensä ole kovin “kesäinen”: pilvet roikkuu taivaalla, lämpömittari näyttää noin +30C, mikä tuntuu todellisuudessa kuumemmalta kosteusprosentin ollessa 80. Sadetta tulee melkein joka päivä, välillä ihan kaatamalla, niin että kadut tulvivat. Yhtenä päivänä koulumatka vaunuja työntäen oli melko kostea: kevyt sadetakkini kastui läpimäräksi isosta sateenvarjosta huolimatta, jalat kastuivat pohkeisiin asti (onneksi tajusin laittaa jalkaan crocsit, joista vesi valui ulos samantien) ja hiki tietysti virtasi “hengittävän” sadetakin alla. Mahdoin olla näky, kun koululle päästyäni ravistelin vedet poninhännästäni ja kaadoin vedet crocseista. Poika pääsi perille taatusti kuivin jaloin, vaunujen sadesuoja on takuuvarma ja kumpparit ja sadetakki huolehtivat loppumatkasta. Monet vanhemmat olivat katsoneet tarpeelliseksi änkeä porcheillaan koulun oven eteen asti, onhan se kastuminen vaarallista lapsille…

On niin kosteaa, ettei pyykit kuivu kunnolla ja vaatteet kaapissa ovat ihan kosteita ja … vähän haisevia. Koko ajan saa pelätä, että jotain homehtuu. Olen koittanut huhtikuusta lähtien kuivalla säällä pestä, tuulettaa ja pakata talvisempia vaatteita vakuumipakkauksiin ja sulloa tavaroita muovilaatikoihin kosteudenpoistajien kanssa. Vaatekaapeissa on kosteudenpoistajia ja huoneissa homeenpoistajia. Kaappeja ja vaatteita saa tuulettaa aina kun vain on kuivempaa ja tuulista. Ja se pyykinpeseminen. Ei ole muuten koskaan ollut niin työlästä kuin täällä. Aina kun vähänkään on kuivempi, tuulisempi ja aurinkoisempi päivä, on pakko pestä niin paljon pyykkiä kuin ehtii. Sitten niitä kuivatellaan parvekkeella ja toivotaan että kuivuu ennen kuin hetki menee ohi. Muuten puhtaatkin vaatteet alkavat haiskahtaa siella kaapissa… Huoh. Enpä enää ihmettele, miksi paikalliset roikottavat pyykkejään ja peittojaan kuivumassa ja tuulettumassa ulkona: puissa, pensaissa, lasten kiipeilytelineissä, kadulla… missä vaan mihin aurinko osuu! Tai miksi kaikilla on ayi huolehtimassa siivoamisesta ja pyykinpesusta, siinä on kyllä aika homma!

Entä mikä on paikallinen kuuman kauden selviytymisstrategia? Päiväunet tietysti tai täällä siis Ningbo nap. KAIKKI nukkuvat päivällä lounasajan jälkeen. Ihan missä vain. Nurmikolla, riksassa, toimistopöydän takana, myyntipöydän takana… Pää vain pöydälle (parhaassa tapauksessa tyynyn kera) ja unta palloon.

Ja paras kuuman ajan lounasruoka on ehdottomasti kylmät (mutta tuliset) nuudelit. Kylmiä nauhanuudeleita, jotain chiliä, kurkkuraastetta, krutonkeja, ituja. Niitä myydään kadulla suoraan kärrystä ja meidän portilla annos maksaa 5 rmb (alle euron siis). Nam. Siis jos saa kommunikoitua myyjälle, ettei halua ihan hirveästi sitä chiliä. Viimeksi nuudeleita ei kertakaikkiaan pystynyt syömään. Ja siis jos se myyntikärry sattuu siinä olemaan. Katuruokamyyjien kanssa on vähän niin, että juuri kun on saanut päähänsä ostaa jotain, niitä ei yhtäkkiä olekaan missään. Katumyyjillä on tietääkseni tietyt paikat ja tietyt ajat, milloin saa myydä. Onpa käynyt niinkin, että juuri kun oma vuoro tulee, katumyyjä pakkaakin kärryn kiinni ja livahtaa pois ennen kuin hitaampi ehtii tajutakaan että tarkastaja on näkyvissä. Tarkkaa hommaa!