Niin on sitten kiinalainenkin uusivuosi juhlittu ja paukuteltu pahat henget pois. Onnistunut Japanin matka takana ja lomat loppu, arki alkaa. Ningbo vaikuttaa jo paljon keväisemmältä: valoa on iltaisin enemmän, linnut laulaa kun aurinko vähänkin pilkistää ja kissat mouruaa iltaisin. Sää on kuitenkin edelleen todella vaihtelevaa, sataa ja paistaa vuoronperään ja lämpötilat heiluvat nollasta melkein kahteenkymppiin. Tänään on tullut vettä taukoamatta koko päivän. Kevät voittaa, vähitellen. Ensimmäiset luumunkukatkin ovat ilmestyneet, hentoina ja vienoina, mutta kuitenkin. Kuvista voisi luulla, että koko pihapiirimme kukoistaa, mutta ei, koko alueelta löytyi yksi pikkuruinen vaaleanpunainen kukkiva puu ja yksi valkoinen, siinä kaikki.

Kuvissa siis näkymiä asuinalueeltamme. Huomasin juuri, etten olekaan tätä vielä pahemmin ehtinyt kuvailemaankin. Arki vie mukanaan ja yleensä kun menen ulos, minulla on täysi työ tämän kohta kolmivuotriaan vesselin vahtimisessa, ei siinä ehdi kuvailemaan. Vaikka alueella ei paljonkaan liiku autoja, vaara on olemassa, lapsemme ei oikein vielä hahmota, missä ne autot täällä liikkuu ja välillä sähköpyörälähetit kaahailevat aika vastuuttomasti. Leikkipaikaltakin voi vaikka ajaa pyörällä suoraan lampeen. Tai yhtäkkiä onkin joku kaivonkansi auki… Kiina ja turvallisuus, niistä ei oikein voi puhua samana päivänä!Asuinalueemme kuvauksellisin paikka lienee kuvissakin näkyvä lammen seutu ja sen rannoille rakennetut perinteiset paviljongit. Rannalla näkee melkein aina asukkaita – yleensä miehiä – onkimassa tai vain istuskelemassa pation alla. Punaiset rakennukset lammen toisella rannalla taas ovat temppelirakennuksia. Temppelin toiminnasta en oikein tiedä, sen pihalla näyttää siltä, että puskutraktori on ollut töissä. Pelkät kulissit jäljellä vai rakennetaanko tai kunnostetaanko siellä jotakin? Kiinassa kun ollaan, vaikea saada selvää!