Kesää odotellessa vielä tunnelmakuvia Vietnamin rannoilta, ennen kuin alan suoltamaan noita Japanin matkan kuvia. 😉  Jotakin ajatuksiakin minulla oli siitä matkasta vielä jaettavana, mutta mitähän ne oli?

Moni varmaan miettii, että mitä kummaa se Tiia siellä päivät pitkät puuhaa, miten se ei muka ehdi bloggailemaan tai vastailemaan viesteihin, eihän se edes ole töissäkään. Miten niin ei ole ehtinyt laittaa näitäkään kuvia, onhan siitä joulusta jo aika paljon aikaa. Eikä niin, että kukaan olisi sitä mulle ihmetellyt, mutta niin mä ainakin olisin ennen ajatellut.

Täällä vaan kaikkien juoksevien asioiden hoitamiseen menee ihan järjettömästi aikaa ja energiaa. Sellaisia jokapäiväisiä yksinkertaisia asioita, joita ei Suomessa tarvitse ajatellakaan, kuten pankki ja posti. Voiko kukaan enää kuvitella esimerkiksi käyvänsä joka kerta pankissa, kun pitää maksaa joku lasku? Eikä niitä voi hoitaa samassa paikassa, vaan sähkölasku maksetaan kuukausittain yhteen pankkiin, vuokra toiseen pankkiin jne. Ja aina saa jännätä, onnistuukohan kaikki tällä kertaa helpolla vai ei. Onko tänään onni mukana vai ei.

Näiden tavanomaisten juttujen lisäksi meillä oli muutama pikku vastoinkäyminen tuossa alkuvuodesta. Ensin hajosi vedenlämmitin. Ei siis muuta kuin kylmää vettä talossa melkein kahteen viikkoon. Ja asian hoitaminen kuntoon vei ihan kiitettävästi aikaa, energiaa ja kärsivällisyyttä. Sitten yhtenä aamuna hajos silmälasit. Eikä kukaan suostunut korjaamaan niitä. Piti siis ostaa uudet. Jouluntienoilta tammikuun loppuun taas metsästettiin postitoimistoja koluten tärkeää postia, joka oli lähetetty kirjattuna Suomesta, mutta jota ei vaan mistään löytynyt. Kunnes sitten yhtäkkiä löytyi. Ihan onnenkaupalla. juuri sieltä mistä oli etsitty jo moneen kertaan. Jos nyt jotain täällä on oppinut niin kärsivällisyyttä ja sitkeyttä: hermojaan ei kannata menettää, eikä toisaalta luovuttaakaan!