Kiinalainen uudenvuoden vietto on käsillä. Miljoonat kiinalaiset matkustavat kotiseuduilleen juhlimaan Käärmeen vuoden alkamista, kaikki juna- ja bussiliput on loppuunmyytyjä. Ruokakaupoissa on kauhea tungos ja ryysis, kun ruokaa hamstrataan juhlan kunniaksi. Mikään ei saa loppua kesken, kaikkea pitää olla liikaa, se tuo hyvää onnea uudelle vuodelle. Vähän niin kuin Stockan herkussa ennen joulua, paitsi kymmenen kertaa kauheampaa…

Haastattelu paikallislehdessä

Meillä on tiedossa tänä vuonna oikein perikiinalaista ohjelmaa: pääsemme viettämään uudenvuodenaattoa kiinalaisperheen luokse. Kaikki alkoi paikallislehden juttusarjasta, jossa haastateltiin Ningbossa asuvia ulkomaisia perheitä kiinalaisen uudenvuoden juhlinnan tiimoilta. Toimittajat tulivat tuttavaperheemme kotiin, koristelivat talon perinteisin koristein ja tekivät perinneherkkuja perheen kanssa. Meidän juttumme yhteydessä taas oli puhelinnumero, johon sai soittaa ja kutsua meidän uudenvuodenjuhlintaan. Langat lauloivat kuumina ja meille valikoitui isänniksi perhe, joka oli asunut Yhdysvalloissa ja  jonka kanssa voisimme kommunikoida englanniksi. Heillä on myös eskari-ikäinen poika, josta voisi olla seuraa lapsellemme.

Tapasimme eilen perheen paikallisessa ravintolassa toimittajan ja kuvaajan läsnäollessa. Pääsin käyttämään uutta perinteistä kiinalaista mekkoani, jonka olin teettänyt mahdollisia juhlakutsuja varten paikallisella ompelijalla jo ennen joulua. (Valmismekkoihin ei länsimainen nainen helpolla mahdu…) Pariskunta oli tuonut meille tuliaisiksi perinteisiä koristeita: ison punaisen lyhdyn, ikkunakoristeen, jonka kalat symboloivat yltäkylläisyyttä, sekä ovikoristeet, joiden asettelua yhdessä opiskelimme, että osaisimme kiinnittää ne oikeinpäin oveemme. Eihän meillä muuten olisi hajuakaan miten päin mikäkin teksti kuuluu olla, siinä olisikin kiinalaisilla naapureilla naurussa pitelemistä. Nuo ulkomaalaiset, ei ne ees osaa lukea…

Mikä oli tapaamisen suurin yllätys? Kysyessämme, missä kiinalaisperhe oli asunut Yhdysvalloissa, vastaus oli: Tucson, Arizona. Siis kaikista mahdollisista osavaltioista ja kaupungeista se sama, jossa Nikon sukulaiset asuvat ja josta muutimme tänne reilu vuosi sitten. Mikä yhteensattuma!

Tilanne oli aika erikoinen, kuten arvata saattaa. Meille tieto tapaamisesta tuli tulkkina toimivan kiinalaisopettajan kautta, joten väärinkäsityksiä syntyi helposti. Luulimme, että tuo eilinen tapaaminen olisi se juhla ja olimme pukeutuneet sen mukaisesti. Toimittaja taas halusi vain juttunsa ja kuvaaja kuvansa ja niinpä me esitimme heille sopivaa näytelmää juttua varten. Kiinalaisperhe taas halusi kutsua meidät oikeasti kotiinsa juhlimaan vuoden vaihtumista. Eipä tuollaisesta kutsusta oikein voi kieltäytyäkään, vaikka outoahan se on mennä täysin vieraiden ihmisten kotiin juhlimaan perhejuhlaa. Huomenna siis pääsemme viettämään uudenvuodenaattoa perheen kanssa, Aika jännää!

Lopuksi vielä perinteinen uudenvuodentoivotus neljän prinsessan esittämänä. Karaokeversiona, niin että voitte laulaa mukana!

Ai niin, nyt pitäisi taas kommenttiboksin toimia, eli sana on vapaa! 😉