Lauantaina lähdimme retkelle koulun opettajien kanssa. Kun ajetaan bussilla 15 minuuttia koululta, mitä mahtaa löytyä? Mutaisia peltoja, kasaan lysähtäneitä hökkeleitä, kirjavia kanoja, rähjäisiä koiria. Taustalla rakennustyömaa nostureineen, kaivinkoneet mylläämässä maata. Mukava paikka viettää aurinkoinen lauantai…
Ja mitähän sieltä mutaiselta pellolta löytyi? Mansikoita tietenkin, onhan nyt paras mansikkasesonki! Mehukkaita, kauniita, valtavankokoisia mansikoita, makeaa mahan täydeltä. Poimimme näitä herkkuja kotiin vietäväksi ja tietysti omaan suuhun. Kanat juoksentelivat vapaana kasvihuoneen vieressä ja kapiset koirat räksyttivät meille hökkeleistään. Mansikanpoiminnan jälkeen mudat pestiin saappaista ja rakit jäivät räksyttämään peräämme, kun suuntasimme kotiin herkkusaaliimme kanssa. Tasan ei käy onnenlahjat…
Nuo puoliksi valkoiset marjat ei muuten ole raakoja, vaan erityinen lajike, “kerma”! Namiii, sanoi poika!
