Terveisiä Pekingistä! Pääsimme tutustumaan pääkaupungin ihmeisiin vielä ennen kesän kuumia kelejä. Nikolla oli kevätloma ja teimme muutaman päivän matkan lentäen Pekingiin. Perillä olimme vain kaksi kokonaista päivää, joten valitsimme kohteiksi vaatimattomasti Kielletyn kaupungin ja Kiinan muurin. Nämä paikat halusimme molemmat ehdottomasti nähdä. Muuta ei siinä ajassa olisi kunnolla ehtinytkään, molemmat ovat sen verran valtaisia kohteita kooltaan, historialtaan, vaikuttavuudeltaan ja väkimäärältään. Jalat olivat koetuksella ja kantorinkka tarpeen. Väkeä riitti joka paikassa, mutta yllätykseksemme emme joutuneet pahoihin ruuhkiin lippuluukuilla emmekä väentungoksen vietäväksi, niin kuin olimme puheiden perusteella kuvitelleet.
Kielletyn kaupungin aukioilla oli mukava juosta ja rappusiakin oli riittävästi
Benjaminkin oli aivan innoissaan molemmista paikoista – palatsin loisto sai vau-huudahduksia osakseen – ja olisi halunnut juoksennella itsensä uuvuksiin pitkin aukioita ja portaita. Välillä oli kuitenkin pakko laittaa poika kantorinkkaan, että pääsimme eteenpäin, muuten juoksentelisimme palatsin sokkeloissa varmaan vieläkin.
Ilman kantorinkkaa (ja sen kantajaa) ei tämäkään reissu olisi onnistunut
Välillä tuntui myös, että lapsemme rinkassa oli suurempi nähtävyys kuin itse palatsin hienoudet. Kun itse yritimme kuvata kullanhohtoisia kattoja ja koristeluita, kerääntyi väkijoukko ympärillemme kuvaamaan poikaamme. Pojan vieressä poseeraajia riitti välillä ihan jonoksi asti, olisi varmaan pitänyt ruveta keräämään rahaa lakki kourassa.
Paltseissa riitti yksityiskohtia kuvattavaksi
Palatseja riitti aukio toisensa perään
On myös hiukan haastavaa yhdistää tällaisessa paikassa kaksi innokasta kuvaajaa ja kaksivuotias jokapaikkaan ehtivä poika. Yllättävän hyvin kaikkien tarpeet saatiin tyydytettyä, poika väsähti vasta lopussa ja hyviä kuviakin tuli otettua. Tässä vain hiukan maistiaisia, lisää on tulossa!
Kiinan muurillakin tuli juoksenneltua... Oikeasti poika oli koko ajan kädessä kiinni, tässä loppumetreillä vaan pääsi karkuun.
Älkää antako kuvien hämätä, oli siellä oikeasti väkeä jatkuvasti. Laajakulmalinssi vääristää perspektiivin ja väkijoukot katoavat kaukaisuuteen. Tämän muurilla otetun kuvan sain häthätää otettua, ennen kuin lisää porukkaa tunki kuvaan. Meille muuten suurimpia ihmetyksen aiheita olivat muut länsimaalaiset. Näin paljon länkkäreitä emme ole nähneet puoleen vuoteen. Tuijotimme häpeilemättä ja melkein rupesin jo huutelemaan kiinalaisten tapaan laowai, laowai (“länsimaalainen”)!
