Viime aikoina ei olekaan paukkunut, mietimme tuossa viikko sitten. Kiinalaisen uudenvuoden juhlinnan päätyttyä naapurustossa on paukkunut – siis ilotulitteet – aina vähän väliä, kun juhlitaan esim. isoja häitä. Kerran katsoimme yläkerran ikkunasta, että aivan, papattimattoa on varmaan kaksisataa metriä, ilmankos se pauke kestää. Ja kaikuu kivasti korkeiden kerrostalojen seinistä. Tapanahan täällä on paukutella ihan pientenkin juhlien yhteydessä, eli pauketta riittää. Joskus aikaisin aamulla, keskellä päivää, illalla, yöllä… Mutta viime aikoina siis on ollut hiljaisempaa.

No nyt taas on paukkunut, kun kulman taakse on avattu kaksikin uutta ravintolaa. Avajaisiin kuuluu täällä myös runsaat kukkakoristelut ja punaiset banderollit kultaisine teksteineen (onnentoivotuksia varmaankin) ravintolan sisäänkäynnin luona.  Kukissa, ruseteissa, tyllissä ja kultapapereissa ei pihtailla. Ja juuri kun on ihmetellyt kukkalaitteiden paljoutta, kulman takaa löytyy vaan lisää koristeita.

Onkohan noita kukkia riittävästi?

Ja etteivät kukat loppuisi, paikalle kurvaa vielä riksakuski tuoden lisää kukkalaitteita.

Ei hätää, lisää kukkia tulossa!

Ajeltiin tänään muuten kotiin riksalla Wandan ostoskeskuksesta, Benjamin ja minä kahdestaan. Benjaminille ensimmäinen, minulle toinen riksakyyti. Sain idean kun kuumassa marketissa poika oli ihan läkähtynyt, enkä olisi raaskinut kuumaan bussiin enää mennä hikoilemaan. Iltaruuhkasta huolimatta riksakuski polki meidät ripeästi ja turvallisesti kotiportille ja iltatuuli viilensi mukavasti oloa. Benjamin nautti kyydistä ja osoitteli muuta liikennettä innoissaan. Huviajelulla oltiin siis!