Tekstiiliteollisuus on täällä Ningbossa todella iso ala. Mm. osa Zaran ja H&M:n vaatteista tehdään täällä. Ja se kyllä näkyy, ihan katukuvassakin. Bussissa voi tarkkailla muodikkaita kuoseja matkustajien päällä – ja täällähän vaan köyhät ajelee julkisilla. Mm. burberrykuosinen hattu on suosittu kadunlakaisijoilla ja riksakuskeilla.
Tyylikäs kalastaja sunnuntainvietossa
Mistäs ne tavalliset ihmiset sitten muotivaatteensa ostavat? Markkinoilta tietenkin. Täällä on useitakin tekstiilimarkkinoita, joissa myydään joko 2. luokan tavaraa tai ylijäämätuotteita. Ns. feikkitorit eli merkkituotteiden väärennöksiä myyvät torit on sitten vielä erikseen. Joillakin toreilla tingitään, joillakin ei, ellei sitten osta tukkumääriä.
Tänään kävimme eräällä tekstiilitorilla shoppailemassa. Olimme tukkukauppiaiden puolella, jossa ei yleensä tingitä. Sopii mulle, tinkiminen on lähinnä rasittavaa, varsinkin kun ei osaa kieltä kunnolla. Numerot suunnilleen osaan ja melkein aina ymmärrän hinnankin kun sanovat. Tänään kaikki maksoi 30 tai 40 RMB. Ei paha. Jotain vertauskohtaa antaa se, että eilen juuri katselin Zaran liikkeessä kesäpaitoja, jotka kaikki maksoivat vähintään 300 RMB. Tällä kertaa löytyi pojalle kivoja Zaran paitoja ja henkkamaukan sortsit, mutta ei tietenkään niitä housuja, joita oltiin etsimässä. (Noi Crocsit ostin jo aiemmin – täysin aidot väärennökset ainakin hinnan perusteella – mutta pääsivät nyt kuvaan mukaan.)
Mitähän tänään löytyi?
Markkinoiden henki onkin se, että etsivä löytää. Ikinä ei tiedä mitä löytää, vai löytääkö mitään. Turha siis hakea jotain tiettyä. Suurin osa täkäläisistä markkinoillakin myytävistä vaatteista on sellaista hempeää hörsö- ja pitsityyliä, että silmä väsyy melko nopeasti. On siis oma taiteenlajinsa löytää markkinoilta yhtään mitään. On oltava tarkkana ja kun jotain kiinnostavaa löytyy, sitten kaivetaan! Haasteensa luo sopivan koon löytäminen, eli käytännössä tarpeeksi ison vaatteen löytäminen. Suurin osa vaatteista on vain kertakaikkiaan niin pientä, ettei se länsimaalaiselle sovi. Euroopassa olen kokoa S, mutta kaikki tänään itselleni ostamani oli kokoa L, vaikka koot olivat muka eurooppalaisia.
Markkina-alue on ihan hirmuisen laaja ja siellä on muutakin kuin tekstiilejä. Itse asiassa sieltä voi löytää melkein mitä vain maan ja taivaan väliltä, kaikkea sähköpyöristä huonekaluihin ja viherkasveihin. On siis hyvä tietää etukäteen, mitä menee katselemaan, muuten siellä voi käyttää vaikka koko päivän haahuilemassa. Kaksivuotiaan kanssa en mene sinne kahdestaan, sillä kasojen tonkimisesta ei silloin tule mitään, kun pitää juosta pojan perässä ja hätistellä uteliaita ihailijoita sinisilmäisen hurmurin kimpusta… 🙂 Eilenkin muuten niin kärsivällinen poika kyllästyi ja hermostui jo moneen kertaan, vaikka tiesimme tarkkaan mihin mennä ja selvisimme täsmäiskustamme vajaassa tunnissa. Markkinaretkiä ei siis tehdä meillä kovin usein.
Oma huvinsa on kirjoitusvirheiden bongaaminen kakksolaatuisten tuotteiden printeistä. Kuinka monta virhettä löydät tästä pojan puuvillapaidan selkämyksestä? Pitäisiköhän muuten minun ranskanopena ostaa ranskankielinen printtipaita – sellaisiakin näin – ja laittaa oppilaat bongaamaan kirjoitusvirheitä?
Mitähän tässä pitäisi lukea?
