Punaisia lyhtyjä kapealla kauppakujalla

Niin vain kävi, että Kiinan muurin ja Kielletyn kaupungin kuvat odottavat vieläkin pääsemistä julkisuuteen. Meidän perheeseen iski vatsatauti, onneksi ei samaan aikaan vaan vuorotellen, niin että jompikumpi aikuisista jaksoi hoitaa poikaakin, joka onneksi toipui nopeiten meistä. Nyt minäkin viimeisenä taas elävien kirjoissa, oli ihanaa kun tänään pysyi taas tolpillaan ja pääsi ulos. Tämä oli muuten ensimmäinen vatsatauti joka iski meihin kaikkiin täällä Kiinassa, joten vähällä ollaan päästy. Olin jotenkin kuvitellut (ja lukemani perusteella päätellyt), että täällä ollaan sitten jatkuvasti kipeinä. Onneksi ei sentään niin.

Kauppakuja oli ehkä hiukkasen liian meluisa ja täynnä ihmisiä kaksivuotiaalle. Onneksi isä jaksoi kantaa...

Pekingistä kuitenkin vielä, ennen kuin täysin unohtuu, mitä ajatuksia matka herätti. ja kenties jotakin vinkkejä Pekingin matkaa suunnittelevalle. Meidän lyhyen matkan onnistuneisuuteen vaikutti varmasti paljon se, että saimme hyvän hotellin keskeiseltä paikalta. Tian An Rega Hotel oli mukavasti kävelymatkan päässä Kielletystä kaupugista ja Tiananmenin aukiosta ja toisaalta Wangfujingin ostos- ja kävelykadusta. Pekingissä välimatkat ovat valtavia ja nähtävyydet sijaitsevat eri puolella kaupunkia. Hotellin sijainnin ansiosta ehdimme helposti niiden suurten nähtävyyksien lisäksi hiukan käppäillä kapeilla kauppakujilla ja ottaa muutaman kuvan kännykameralla. Isoa järkkäriä en jaksanut kaupungilla kannella päivän intensiivisen kuvailun jälkeen, vaikka kujilla olisikin ollut paljon mielenkiintoista kuvattavaa. Onneksi siis on kännykamera!

Kujalla ruokaili myös Burberry-ryhmä

Jos ei ole niin hullu kävelijä kuin me, niin riksankin olisi kyllä saanut helposti. Emme riksakyytiä kokeilleet, mutta se on kuulema ihan suosittu kyyti Pekingissä. Kuskit puhuivat yllättäen englantiakin, joka oli meille pikkukaupungista tulijoille suuri yllätys. Muutenkin meistä tuntui todella ihmeelliseltä, että niin moni tavallinen myyjä puhui englantia, sen verran ainakin, että asiointi onnistui helposti. Lentokentältä tullessa taksikuskikin puhui englantia. Ningbossa olemme tottuneet, että englantia puhuvat vain korkeasti koulutetut kiinalaiset, tavalliset kaupanmyyjät tai taksikuskit eivät yleensä osaa sanaakaan. Perspektiivi on siis meillä vähän eri kuin vaikka Suomesta tultaessa. Silloin ehkä tuntuisi siltä, että eihän täällä englantia osata.

Nämä ovat kai varsinaisesti työkärryjä, mutta eivät ne riksatkaan kovin kummoisia olleet.

Muutenkin olimme aivan haltioissamme siitä, ettemme olleet enää täysin lukutaidottomia, tienviitat kaduilla ja kyltit nähtävyyksissä olivat myös englanniksi. Tämäkin länsimaalaista auttava uudistus on ilmeisesti peruja vuonna 2008 Pekingissä järjestetyistä olympialaisista.

Pakko vielä kehua Pekingin metroa, vaikka kohta varmaan lukija luulee, että minut on aivopesty. Luin matkaoppaasta, että juuri olympialaisten alla kaupungin julkisen liikenteen verkostoa parannettiin ja uudistettiin. Meidän metrokokemuksemme on matkasta hotellilta lentokentälle. Lähtöpäivämme osui yleisen juhlapäivän aattoon, jolloin arvelimme ruuhkien olevan tavallistakin kammottavammat, joten turvauduimme metroon. Kokemus oli hyvä, metroa voi suositella! Linjat oli todella selkeästi merkattu  – myös englanniksi –  metrokartta oli hyvin esillä asemilla ja junissa ja englanninkielisistä kuulutuksista sai hyvin selvää. Junaa vaihdettiin pari kertaa sujuvasti ja ilman ongelmia. Minun ei tosin tarvinnut kantaa matkalaukkuja rappusia ylös ja alas, raahasin vain sitä kaksivuotiasta…

Tällaisiakin takseja oli tarjolla. Emme jääneet kyselemään hintaa.

Metrolippu maksaa 2 yuania ja sillä saa vaihtaa junaa, lentokenttäjuna (Airport Express) maksaa 25 yuania. Lippu pitää säilyttää matkan ajan, sillä sitä tarvitaan päästäkseen ulos asemalta. matkatavarat läpivalaistiin ainakin miedän asemalla. Johtuneeko tästä erikoispäivästä, jonka takia kaupunki oli täynnä kiinalaisia turisteja, vai onko tämä ihan normaali käytäntö, mutta metroasemalla oli heti kaksi englannintaitoista kiinalaisopiskelijaa (ns. vapaaehtoista huomioliiveineen) meitä opastamassa ja auttamassa. Ei tarvinnut siis lippuautomaattia ihmetellä. Junat olivat ihmeen siistejä. Tällä kokemuksella tämä oli siistein metro, missä ollaan oltu, vertauskohteina New York, Pariisi ja Madrid. Ainoat miinuspisteet tulee niistä rappusista!

Koristeellisia vanhoja tai uusvanhoja taloja keskustassa

Kuvittelin, että kaikki Pekingissä olisi massivista, mahtipontista ja kolkkoa. Hotellimme läheisyydessä talot olivat kuitenkin matalia ja perinteisen tyylisiä, kunnostettuja tai uusvanhoja. Ehkä tämä oli turistin silmänlumetta, mutta ainakin julkisivupuolelta katsottuna tämä alue oli kunnostettu tai rakennettu uudestaan perinteitä kunnioittaen, mutta modernilla otteella. Koristeelliset räystäät ja ovenpielet oli valaistu ledivaloin, kaupoissa oli modernit isot lasi-ikkunat ja kaduilla roikkui punaisia lyhtyjä tunnelmaa tuomassa. Korttelin sisäpuolella todellisuus taitaa olla vähän toista, riitti että hiukan pääsi kurkistamaan ovensuusta. Mutta huonommaltakin voisi Pekingin keskustassa näyttää, Ningbossa olisi vedetty kaikki jyrän alle ja rakennettu uutta.

Ruokakojuja oikealla...

Illalla kävelykadun tuntumassa oli ruokakojut, joista kiinalaiset ostivat ruokaa. Kojuja riitti korttelin verran, eikä se kortteli ollut ihan pieni.

... ja vasemmalla

Jotta ei ihan menisi ylistykseksi, niin on pakko mainita se Pekingin ilma. Järkyttävän saasteista! En ole ihan varma pystyisinkö siellä asumaan, niin harmaata ja sakeaa ilma oli aurinkoisena päivänäkin. Täällä meilläkin välillä ihmettelen tätä suttuisuutta, mutta eipä tämä ole mitään Pekingiin verrattuna. Joskus täällä sentään näkee sinistä taivastakin!