Kimi ja kiinalaista postia


Lumikuorrutus kaaleilla

Olemme täällä ihmeissämme seuranneet Suomen ennätyspakkasia ja lumimyräköitä.  Onpa täälläkin pari kertaa satanut lunta ja sää on todella vaihtelevaa. Välillä on keskipäivällä ollut todella keväistä, niin että jopa kiinalaisäidit ovat kuorineet lapsiltaan hiekkalaatikolla päällysvaatteita pois. Toisaalta samana iltana on saattanut tulla jäätävä siperiantuuli, jäätävää tihkua ja kaikille päänsärkyä.

Eilen oli niin kylmä ja tuulinen sää, että jopa minä pysyttelin tiukasti kotosalla. (Yleensähän meillä mennään ulos säällä kuin säällä ja kiinalaiset katselevat järkyttyneinä ohi kulkiessaan, kun leikimme tuolla pihalla. Tosin ei niillä muilla lapsilla olekaan kunnon talvihaalareita päälle laittaa.) Siihen oli tosin syynsä: meille tuli kotiinkuljetus Taobaosta, joka on paikallinen eBay eli nettikauppa. Sieltä voi löytää (google translatorin avulla) oikeastaan ihan mitä vaan edulliseen hintaan ja tilauskin onnistuu, jos saa jonkun kiinantaitoisen auttamaan.

Niko oli kiinalaisen opettajan avustuksella tilannut sieltä Benjaminille pöydän ja kaksi tuolia  ja niitä olikin jo odotettu pari päivää, vähän jännitti, että miten perille löytävät. Eilen sitten ovisummeri alkoi soittamaan syntymäpäivälaulua ja ruudussa näkyi värjöttelevän kiinalainen mies. Painoin avausnappia ja sieltä kuului kiinankielistä puhetta. Kurkkasin ulos ja näin pakettiauton talon takana. Eikun juoksemaan ulos ja huutamaan: “Taobao? Taobao?” No sieltä autosta ne paketit meille sitten kiikutettiin. Kommunkointi sujui hyvin, kun mies puhui kiinaa ja minä englantia.

Pöytä pitää tietysti pyyhkiä...

Benjamin näytti heti tietävän kenelle paketit tulivat ja niitä piti tietysti heti ruveta availemaan. Tuolit kiikutettiin heti pojan huoneeseen. Ja pöytä piti tietysti koota heti. Ja tietysti löysin vain yhden minimaalisen ruuvimeisselin, jonka hallussapitäminen oli aikamoinen haaste. Ja ruuvit katoilivat yksitellen onttojen pöydänjalkojen uumeniin. Saimme kuin saimmekin kuitenkin pöydän koottua ja käytössä testattua. Loistava hankinta!

... ennen kuin voi värittää

Huomatkaa epäsymmetrinen hiustyyli

 

Iltapäivällä oveen koputettiin. Oven takana oli nainen, jonka vasta hetkisen päästä tajusin vuokranantajaksemme, joka oli hakemassa vuokraa. Kävi ilmi, että täällä Kiinassa on tapana maksaa vuokra kaksi viikkoa etukäteen, emmekä me olleet siihen varautuneet. Tämä oli ensimmäinen vuokranmaksukerta muuttomme jälkeen, koska täällä on yleensä tapana maksaa vuokraa kolme kuukautta eteenpäin. Ja kun oikein tankattiin, niin lukihan se siinä vuokrasopimuksessa, emme vaan sitä olleet ymmärtäneet. Syytän jetlagia, koska sopimus kirjoitettiin vain pari päivää sen jälkeen kun olimme lentäneet Kaliforniasta tänne. Vuokra siis maksetaan käteisellä, 100 RMB:n seteleillä (suurempaa seteliä ei ole) . Kolmen kuukauden vuokrasta tulee kyllä aika hullunnäköinen paksu setelinippu!

Värittäminen on kivaa!

Pääsimme onneksi pian yhteisymmärrykseen ja saimme sovittua vuokranmaksusta. Samalla raportoin epäkuntoon menneestä digiboksista, josta emme olleet jaksaneet tehdä numeroa. Tänään sitten ovella oli uusi digiboksi, jonka Niko kytki heti paikalleen. Emme siis olleet nähneet TV-ohjelmia joulun jälkeen. Ensimmäinen kuva oli – Kimi Räikkönen! Ja kuvaa tuli myös Suomesta, rallikisasta. Suomalaista kesäistä metsämaisemaa siis. Enpä olisi koskaan uskonut tulevani näin iloiseksi Kimin näkemisestä! 🙂

Ja kuvia tulossa – joskus! Nyt ajattelin hetken tehdä jotain muuta kuin kirjoittaa blogia, viime päivinä tuntuu, etten ole muuta vapaahetkinäni tehnytkään.

2 thoughts on “Kimi ja kiinalaista postia

  1. Ihmettelen kovasti ,kuinka tunnistit vuokranantajan! Kuvaat elämänmenoa niin mainiosti,että olen eläytynyt vahvasti jännittäviin kohtaamisiisi siellä kaukana.
    Kyllä Benjaminin kelpaa: punainen pöytä on tosi herkullinen kapistus.

  2. Vuokranantajan tunnistamisessa auttoi kyllä, että hän sanoi englanniksi tulleensa hakemaan vuokraa. En vain aluksi tajunnut, mitä hän sanoi… Koomisia kohtaamisia on täällä joka päivä, ei vain aina muista tai edes osaa niistä kertoa. Benjaminin kanssa kulkiessa saa myös niin paljon positiivista huomiota, että se piristää kummasti. Siinä ei yhteistä kieltä edes tarvita, hymy ja vilkutus riittää!

Comments are closed.