Olen vieläkin aivan häkeltynyt tuosta löytämästämme uudesta alueesta, ultramodernista liikekeskuksesta, josta minulla ei ollut mitään havaintoa aiemmin. Joku voi ehkä ihmetellä, että mitä nyt yhdestä ostarista kannattaa vauhkota. Ehkä niinkin, mutta joka tapauksessa kuvani tästä Yinzhoun alueesta muuttui kyllä yhden päivän aikana aika lailla. Aluehan on aivan täynnä rakennustyömaita, asuinalueita rakennetaan hurjalla vauhdilla joka puolella. Talot ovat kaksi-kolmikymmenkerroksisia ja niitä nousee yhteen paikkaan yleensä kymmenen-viisitoista. Ja se tahti millä ne valmistuvat on kerrassaan hurja.
Kaikki on siis hyvin keskeneräistä, eikä kävely rakennuspölyn ja ammonniakkihajun keskellä tunnu kovin miellyttävältä. Keskeneräisyys on myös vaikuttanut käsitykseeni siitä, että tämä Yinzhou on varsinaista Ningbon takamaata, tuppukylä siis. Mutta olemmekin tulleet keskelle räjähdysmäisesti kasvavaa aluetta, jossa kohta kaikki haluavat asua ja josta povataan uutta Shanghaita. Tuon eilisen jälkeen se onkin jo paljon helpompi uskoa!
Mihin sitten katoaa tuo – ainakin minun silmissäni – kiinalaisempi Kiina, jota mm. nuo ihanat vihannestorit edustavat. Vanha puretaan surutta ja uutta rakennetaan tilalle. Suurin osa tästä nyt rakennettavasta maasta on kuitenkin ollut peltoa, joten vanhoja kauniita rakennuksia emme ole nähneet tuhottavan. Kontrasti hich-tech Kiinan ja tuon perinteisen Kiinan välillä on kuitenkin mieletön – ja se kontrasti on jatkuvasti nähtävissä katukuvassa.
Tänään Niko luki jostain – taisi olla What’s On Ningbo – että tavoitteena onkin rakentaa tänne Kiinan Manhattan. Eipä olleet minun déjà-vu’ni ihan tuulesta temmattuja siis!
Ai niin, ne palmut! (Terveisiä vaan Palmuille Suomeen!!!) Mahtavia palmupuita oli siis istutettuna tuolle uudelle alueelle, ihan Kalifornian tai Rivieran tyyliin. Kun on talvi, niin ne on tietysti paketoitava kylmää vastaan. Parhaita olivat kyllä mielestäni nuo kultalameepaketit.