Sunnuntaina lähdettiin pitkästä aikaa retkelle. Talvella ei täällä oikein tee mieli retkeillä, koskaan ei tiedä kuinka kauan pitää ulkona värjötellä bussia tai taksia odottamassa. Keväinen sää takaa siis paremmat mahdollisuudet retken onnistumiseen. Suuntasimme Dongqian – järvelle leijaa lennättämään. Siellä oli muutama muukin perhe samoissa puuhissa.

Benjamin löysi heti seuraa leijan kanssa juoksemiseen. Draamaakin oli tarjolla, kun naapuriperheiden leijat tarttuivat puuhun yksi toisensa jälkeen. Onneksi ainakin yksi tapaus päättyi hyvin, kun reipas perheenisä kiipesi puuhun ja pelasti leijan. Sen jälkeen Benjaminin mielestä olisi meidänkin pitänyt kiivetä puuhun.

Sää oli tosiaan hetkittäin noin lämmin, miltä kuvissa näyttää. Takki piti heittää pois, kun leijan kanssa juostessa tuli niin kuuma. Mukaan napatut eväätkin syötiin pikaisesti nurtsilla istuen. Sitten taas nousi järveltä kolea tuuli, ja toppatakki ja pipo oli ihan tarpeen. Järvimaisema oli kyllä taas kiehtovan utuinen.

Mukava pieni sunnuntairetki, joka kerrankin sujui melko vaivattomasti. Yleensä ollaan tuonne järvelle matkattu kahdella bussilla tai pyörillä, ja matkoihin onkin kulunut aika lailla energiaa. Jostain syystä ollaan luultu, että taksi olisi hurjan kallis, emmekä muutenkaan ole olleet taksien ystäviä. No, nyt saatiin ihan kelvollinen taksikyyti sinne ja takaisinkin ihan odottelematta  – ja hintaa kertyi alle 4 euroa suuntaansa. Se siitä kalliista taksimatkasta. Hyvä esimerkki taas siitä, miten huonosti mistään saa täällä tietoa… No, nytpä tiedetään ja voidaan suunnata tuonne uudestaankin.