Vuodenvaihteen vietimme Shanghaissa, teemana muutaman päivän miniloma suurkaupungissa. Sairasteltuani joulun alla olikin mukava päästä vähän tuulettumaan pois Ningbosta. Muuutenkaan emme ole ensimmäisen kaksi vuotta sitten tehdyn Shanghain reissun jälkeen paljonkaan ehtineet Shanghaita koluamaan. Olemme olleet siellä lähinnä läpikulkumatkalla matkalla jonnekin tai asioita hoitamassa, eikä siihen väliin ole paljon turistikohteita ehtinyt katsella. Viime keväänä minulla piti olla hyvä tilaisuus siihen, kun vietimme viisi päivää Suomesta tulleiden ystävien kanssa, mutta siitä kolme päivää menikin sairastellessa. Aioimme siis tällä kertaa käydä myös tutustumassa muutamiin nähtävyyksiin pelkän kaupungilla haahuilun sijaan.

Ningbon uusi rautatie-asema on aika hieno

Matka Ningbosta Shanghaihin sujui erityisen mukavasti, sillä tunkkaisen bussin sijaan matkustimme kesästä lähtien liikennöineellä luotijunalla ja vieläpä upouudelta Ningbon rautatieasemalta. Matka kesti kaksi ja puoli tuntia. (Ihan luksusta! Ei siis tunkemista täyteentupatulla bussiasemalla, tunkemista lippuluukulla tai odottelua kaikenmaailman maalaisnyssäköiden keskellä, eikä kenelläkään haisevaa tofua matkaeväänä. Eikä epämukavaa bussimatkaa liian pienillä istuimilla, joista puolien selkänoja ei pysy ylhäällä. Matkalaukkujakaan ei tarvinnut kantaa ylös ja alas kapeita rappuja, vaan oli jopa ihan rullaportaat. Olo oli siis ihan niin kuin oikealla ihmisellä. Alkaa tämäkin tuppukylä vähitellen muuttua parempaan päin.)

Shanghain juna-asemalta jatkoimme matkaa metrolla, olimme löytäneet hotellin linjan 2 varrelta, niin että siirtyminen olisi helppoa. Noin puolessa tunnissa olimme perillä. Myöhäisen lounaan jälkeen menimme läheiseen Jing’anin temppeliin. Ikivanha temppeli, joka on siirretty nykyiselle paikalleen, palanut 70-luvulla ja rakennettu uudelleen. Kultaa, kultaa, enemmän kultaa, aivan huippumodernien pilvenpiirtäjien katveessa. Jänniä kontrasteja.

Jing’anin temppelissä riittää kultaisia yksityiskohtia. Taustalla näkyy ostoskeskus.

Temppeli on edelleen toiminnassa, munkit toimittavat uhrejaan ja siellä käydään rukoilemassa ja polttamassa suitsukkeita. Aukion keskellä olevaan tornimaiseen rakennelmaan heitellään kolikoita tuomaan onnea.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Lujiazui ja pilvenpiirtäjät: uskokaa tai älkää, tämä oli meille ensimmäinen kerta Shanghaissa pilvenpiirtäjän huipulla. Sää olikin mainio ja näkymät World Financial Centerin huipulta huikeat. En kyllä kauheasti katsellut lasilattian lävitse alaspäin, se oli hiukan huimaava kokemus. Kiinalaislapset taas oikein makoilivat lattialla ja kurkkivat alhaalla liikkuvia autoja.

Pilvenpiirtäjän vessastakin on hieno näköala

Jalankulku alueella oli nostettu ylös sillalle, niin että poika sai rauhassa purkaa energiaansa juoksentelemalla. Liikennettä oli myös jännä seurata ylhäältäpäin.

Seuraavana ohjelmassa oli piipahdus englanninkielisiä kirjoja myyvässä kirjakaupassa, lounas sekä käynti Super Brand Mallin lelukaupassa. Muuta ei poika mitenkään enää jaksanutkaan, vaan oli iloinen päästessään hotellille leikkimään uudella junallaan. Välimatkat ovat Shanghaissa niin mahdottomat, ettei lapsen kanssa varsinkaan kovin monta juttua jaksa päivässä tehdä. Niko teki vielä reilun pari tuntia kestäneen retken digimaailmaan kaupungin toiselle puolelle ja sitten jaksoimme vielä raahautua illalliselle hotellin viereiseen ravintolaan. Siinä olikin sitten meidän uudenvuodenvietto. Ei puhettakaan, että olisimme jaksaneet valvoa puoleenyöhön, saati sitten raahata lasta ilotulituksia katsomaan. Ihan sama, vaikka olikin yhdet maailman hienoimmista ilotulitusnäytöksistä tarjolla…

Super Brand Mallin uudenvuodenkoristeet olivat melko hulppeat

Seuraavana päivänä oli jo iltapäivällä paluu junalla kotiin, joten eipä siinä kovin kauas ehtinyt. Päätimme nauttia haahuilusta ja lounaasta Ranskalaisessa korttelissa. Tunnelma olikin mitä mainioin, ratkaisu oli aivan oikea. Pelkästään plataanien reunustamien katujen varret ja niillä kulkevat kulkupelit saivat hyvälle tuulelle.

Kävimme myös jo tutuksi tulleessa puistossa, jossa sai rauhassa juoksennella. Puistossa on aina seesteinen tunnelma, paljon vanhoja ihmisiä istuskelemassa, mutta silti siellä saavat lapset rauhassa juosta, eikä nurmikoltakaan ajeta kovin agressiivisesti pois. Muutenkin meno on ihan erilaista kuin Ningbossa, on siistiä, kukaan ei heittele roskia, ja muutenkin käytös on, no, kaupunkilaisen sivistynyttä ;-).

Terveisiä kummitädille! 😉