Huhuu, täällä yksi bloginkirjoittaja vaan kummittelee! Mietin vain tänään, että eipä ole kirjoittajaa  pahemmin kuvissa näkynyt viime aikoina. No  enpä mitään muotiblogia kirjoittelekaan, eikä mitään “päivän asu” – kuvia ole tarkoituskaan julkaista. (Hih, niistä tuliskin aika tylsiä, pukeutumiseni kun on lähinnä sään ja polkupyöräilyn sanelemaa, käytönnöllistä siis… )

Niinpä olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja opetella kuvaamaan myös itseäni. Samalla tulee harjoiteltua vähän kuvaustaitojakin, mikä on jäänyt todella vähälle viime aikoina. Kaikki tekniikka ja rekvisiitta kun löytyy jo kotoa, tripodit, kaukolaukasimet, reflektorit, salamat… ihan kunnon potretteihinkin löytyisi siis ainekset, saati sitten pieniin kotikuvailuihin, ikinä vaan muka ei ole sopivaa aikaa niiden haltuunottoon.

Arvaatte varmaan, kuka on meidän perheen linssilude

Kotona yritin uudestaan, pikkujalustan kanssa. Kukahan juoksi heti ekaan kuvaan mukaan? Äiti äiti, MINÄ haluun ottaa kuvia sinusta… ja leikkikoirasta. Ei mitään itselaukasimia, MINÄ ITTE! Joo, kolmevuotiaan kanssa on ehkä hiukan haasteellista harjoitella kuvauskaluston käyttöä. Tämä sessio sujui yllättävän hyvin loppujen lopuksi, valaistus nyt ei ihan mennyt nappiin, mutta ehkä ne muut rekvisiitat saa odottaa sellaista hetkeä, ettei toi minäitte tuulispää pyöri kimpussa.