Ennen tulvia saimme nauttia unelmalomasta Etelä-Kiinassa, Guangxin maakunnassa. Aloitimme lomamme Yangshuosta, satumaisesta karst-vuorien halkomasta maisemasta. Tämä oli kyllä ehdottomasti kauneinta Kiinaa, mitä olemme nähneet. Välillä tuntui ihan siltä, ettemme Kiinassa olleetkaan, vaan jossain ihan satumaassa. Kaikkialla oli siistiä, vaikka köyhää olikin ja ilmakin tuntui puhtaammalta. Saimme vihdoinkin nauttia ulkoilmaelämästä maaseudun rauhassa.

Lensimme Ningbosta Guiliniin ja sieltä pari tuntia kestäneellä autokyydillä Yangshuon lähelle majapaikkaamme Outside Inniinn. Perillä olimme aivan pökertyneitä ympäristön kauneudesta ja lähdimme heti pienelle kävelylle joen varteen. Tuntui heti siltä, että oltiin perillä.

Parhaiten maisemista pääsi nauttimaan patikoimalla tai pikkupolkuja pyöräillen. Peltojen keskellä ja kanavien varsilla kulkevilla poluilla tasapainoilu oli välillä hiukan haastavaa, eikä vuokrapyörämme olleet mistään parhaasta päästä (Niko sai valita toimiiko jarrut vai vaihteet), mutta eipä se nautintoa pilannut. Tai siis hyvähän minun on sanoa, kun toimi sekä jarrut ja vaihteetkin jotenkin, eikä ollut poikaa lastenistuimessa tasapainoa keikuttamassa…

Oli kiehtovaa seurata pikkukylien elämää. Vastaan tuli jatkuvasti vettä kantavia naisia, toiset aivan iättömän näköisiä, jotka kaikki tervehtivät meitä hyvin ystävällisesti. Vedet tosiaan kannettiin käsivoimin kanavasta, eipä siinä kantaminen taida koskaan loppua. Yhtään miestä en myöskään nähnyt vettä kantamassa, kai se on perinteisesti naisten hommaa. Maanviljelijät ajelivat pikkupoluilla pyörillä tai moottoripyörillä.

Vettä kantavia naisia, turistirihkaman myyjiä taakkoineen, kalastajamien kanavassa ja maanviljelijäiden moottoripyöriä.

Ihmiset vaikuttivat jotenkin hyvin onnellisilta. Välillä naiset ehtivät pelaamaan korttiakin kadunvarrella ja siesta-aikaan näkyi tyytyväisenoloisia nukkujia talojensa edustalla – edessä aukesi vehreä satumainen maisema. Tottuukohan tuohon maisemaan koskaan? Mitenköhän maanviljelijät maisemansa näkevät, vaikea sanoa. Siisteydestä ainakin näkyi, että omaa ympäristöä kunnioitettiin ja siitä pidettiin huolta.

Olimme liikkeellä kansallisen lomaviikon aikaan, oli Golden week, jolloin kaikilla kiinalaisilla on lomaa ja suunnilleen kaikki matkustavat. Me säästyimme suuremmilta tungoksilta, vaikka paikalla kiinalaisturistilaumoja olikin. Yksi suosituimmista huveista on huviretkeily bambulautalla jokea alas, sinänsä mainio tapa nauttia kumpuilevasta maisemasta. Lauttahomma oli kuitenkin niin suosittu juttu, että luovuimme ajatuksesta suosiolla ja jätimme tungokset taaksemme. Maaseudun pikkutiethän olivat tietysti ihan tukossa turisteja ja heidän pyöriään lauttapaikalta toiseen kuljettavista menopeleistä. Tyydyimme katselemaan lauttailua sillalta ja suuntasimme täysin tyhjille pikkupoluille. Minulla oli myöskin epäilykseni, kuinka rentouttava lauttamatka olisi ollut ikiliikkujapoikamme kanssa.

Bambulautoilla oli myös erilaista ohjelmaa tarjolla, mm. lautta, jossa saattoi pukeutua perinneasuun ja kuvauttaa itsensä jokimaisemassa.

Kaikenlaista kiinnostavaa kuvattavaa riitti, joten eiköhän näistä kuvista löydy aihetta vielä useampaankin postaukseen, kunhan ehdin kirjoitella. Ainakin on tulossa kuvia huikeasta retkestämme Longjin riisiterasseille.