Joskus vuosi sitten taisin tuskailla blogissakin ruuanlaitosta ja kysellä vinkkejä erilaisten kasvisten käyttöön. Edelleenkin on melkein joka aamu ensimmäisenä mielessä tuska siitä, mitähän tänään syödään ja olikos siihen jo ainekset hankittuina. Hiukan ollaan jo vuoden aikana opittu uudenlaiseen kokkauskulttuuriin: ruokaa on loihdittava siitä, mitä milloinkin on tarjolla, eikä kauppaan mennessä voi etukäteen päättää, mitä ostaa, siitä kun ei voi koskaan tietää. Lihaa on saatavilla tasan kahta sorttia – siis sellaista mitä käytämme, ne kananvarpaat tai sianpäät ei vieläkään nappaa – kanan rintafilettä ja jauhelihaa. Muistuttaa jotenkin 80-luvun Suomea, eikö? Silloin se tosin tais olla possun kyljystä tai jauhelihaa. Yleensä käynkin ensin katsomassa, onko niitä tarjolla ja päätän menyyn sitten sen mukaisesti. Ja hamstraan niitä myös pakastimeen, tosin kanasta ei voi koskaan olla varma, onko se jo kertaalleen pakastettu.

Kasviksia on kaikkein parhaiten tarjolla, ne ovat edullisia ja laadukkaita, joten niitä tulee käytettyä paljon. Jatkuvasti yritän kehitellä erilaisia kasvisruokia, jotkä maistuisivat myös lapselleja joihin ai tarvita mitään maitotuotteita. Kaikki kermat, ranskankermat ja muut on edelleen todella harvinaista herkkua, joten niitä ei ruuanlaitossa juurikaan voi käyttää, juustojakin on hyvin niukka valikoima. On siis pakko keksiä jotain muuta, kuin mitä on tottunut tekemään. Ja kaikki on väännettävä raaka-aineista lähtien. Terveellistä varmaan, mutta aikaavievää.

Alakuvissa vasemmalta oikealle: bok choy, valkosipulinversot ja sokeriherneet. Ylhäällä valmis wokki ja ihana tiskari.

Olin pitkään haaveillut kasvisnuudeliwokista, mutta minulla ei ollut hajuakaan siihen laitettavista kasviksista, saati sitten eri sooseista, joista maku tulee. Onneksi satuimme juttelemaan aiheesta australialaisen ystäväni kanssa (ruoka on kai yleisin puheenaihe länkkärinaisten kesken, kaikilla on se sama tuska perheen ruokkimisesta) ja olimme juuri menossa ruokakauppaan, jolloin ystäväni kädestä pitäen näytti ja latoi ostoskoriini tarvittavat kastikkeet ja kasvikset. Tutkiskelin kotona netistä muutamia reseptejä (kulkee nimellä chow mein tai stir fry) ja niitä yhdistelemällä sain yllätyksekseni aikaan juuri sitä mitä olin kaivannutkin, ihan oikeat maut! Nyt on tuota wokkia meillä tehty viikottain ja siitä on tullut uusi suosikkiruokamme – meidän aikuisten siis, lapsi ei siitä oikein välitä, harmi. Yleisön pyynnöstä tässä jonkinlainen ohje omaan versiooni, määrät ovat täysin summittaisia ja lopputulos joka kerta vähän erilainen, riippuen siitä mitä kasviksia milloinkin on käytössä.

Wokkaamiseen tarvittavat öljyt ja soosit:

• ruokaöljyä
• sesamiöljyä
• soijaa
• hoisin-kastiketta (makea perinteinen kastike)
• osterikastiketta

Kasvikset:

• inkivääriä
• sipulia
• valkosipulinversoja (ks kuva)
• porkkanaa
• sokeriherneitä (snowpeas?)
• bok choy (eli “valkoinen vihannes” ks kuva)

Lisäksi tai jonkun sijaan muita kasviksia, esim:

• kesäkurpitsaa
• vihreää paprikaa
• kaalia
• parsakaalia

Lisäksi nuudeleita, käytän leveitä nauhamaisia munanuudeleita.

Kasvikset pilkon tosi pieniksi ja ohuiksi paloiksi valmiiksi kulhoihin. Porkkanat leikkaan ohuiksi n. 1,5 cm pitkiksi tikuiksi, bok choyn kolmeen osaan, samoin herneenpalot. Meillä on kaasuliesi (niinkun täällä kaikilla) ja nopea wokkipannu, joten itse wokkaus tapahtuu tosi nopeasti, niin että vihannekset jää tosi rapeiksi. Saa kyllä olla tarkkana, ettei wokki pala pohjaan, jos niin meinaa käydä, on lisättävä öljyä. Nuudelit keitän valmiiksi, huuhtelen kylmällä vedellä ja valutan.

Ensin pannulle ruokaöljy ja seesamiöljy,  n. 6 rkl ruokaöljyä ja 1 rlk seesamiöljyä, pannu kuumaksi. Tässä seoksessa wokkaan ns. kovat ainekset yksi kulhollinen kerrallaan nopeasti (inkivääri, porkkana, herneet). Sitten heitän sekaan hoisin-kastiketta (n. 1 rkl) ja osterikastiketta (1-2 rkl) ja loput kasvikset taas yksi kulhollinen kerrallaan. Lopuksi lorautan sekaan soijaa (aika vähän) ja sekoitan joukkoon nuudelit, aika pienellä tulella tässä vaiheessa. Sitten tarkistan maun, yleensä on ollut mieleistä! 🙂

Monien ohjeiden mukaan suolaa ja pippuria vois lisätä, mutta en ole koskaan lisännyt, makua on tässä vaiheessa mielestäni tarpeeksi. Chilikastikettakin voisi laittaa, mutta olen jättänyt sen pois lapsen takia (samoin välillä inkiväärin), ollaan sitten lisätty makeaa chilikastiketta suoraan omalle lautaselle, jos on halunnut lisäytyä wokkiin. Joskus laitan myös kanaa sekaan, silloin wokkaan kanafileet ensin, maustan suolalla, pippurilla ja sitruunalla ja lisään ne lopuksi valmiiseen wokkiin pieninä paloina.

Samalla olen oppinut käyttämään kahta minulle uutta, mutta täällä tosi suosittua kasvista, joita ei varmaan Suomesta saakaan. Kuvista voi tutkailla, miltä ne näyttävät. Bok choy eli yksinkertaisesti “valkoinen kasvis” tai “valkoinen kaali” on suosittu keitoissa ja wokeissa. Siinä on on melko makea maku ja se on mukavan rapea. Tummanvihreistä lehdistä arvaakin, että siitä saa hyvin rautaa, c-vitamiinia ja kalsiumia. Valkosipulin versot (garlic stems) taas tuovat mukavasti makua mihin vain paistoksiin ja ne rapisevat mukavasti suussa. Molempia olen ruvennut käyttämään mm. lounaspyttipannussani tuomaan makua ja ravintoa riisi-munapaistokseeni.

Valitan muuten kuvien tasoa, jotenkin sitä ei nälkäiselle perheelle kokatessa oikein malta ottaa kunnon kuvia. Nämä kämmentietokoneella räpsityt tuovat ehkä hiukan valaistusta tiettyihin raaka-aineisiin, mutta ei niistä inspiraatioksi ole, pahoittelen! Täytyy koittaa lavastaa paremmat kokkauskuvat joku kerta!