Katselen kuvia Suomen talven valtavista nietoksista ja tunnen olevani tosi kaukana, jossain toisessa maailmassa. Tuntuu kyllä kummalta valmistella joulua, kun ulkona on ihan syksyisen näköistä. Osa puista on ruskassa ja osa pysyy vihreinä, kiinanruusut kukkivat pensaissa ja mustarastaat laulavat aamuisin. Tai eilen, kun lämpötila pomppasi reilusti yli kahteenkymppiin ja aurinko porotti, lämpimämpänä kuin Suomen kesässä. No, nyt ollaan taas siellä +10 asteen tienoilla ja sataa tihuuttaa.
Benjaminin kanssa ollaan kuitenkin puhuttu paljon joulusta, luettu joulukirjoja ja askarreltukin kaikenlaista. Kuvisa vilahtelevat kaupan glitteriporon ja muovikuusen lisäksi itsetehdyt perinteiset lumihiutaleet ikkunassa, värikkäät lumiukot ja sydänketju. Sydänketju on minusta yksinkertaisuudessaan suorastaan nerokas askarreltava, sen idea aukeaa helposti tästä linkistä. Myös tällaisia paperitähtiä olen askarrellut, mutta se projekti on hiukan vielä kesken liimaamisen osalta, joten niistä ei vielä ole kuvia.
On muuten aika uskomatonta, miten kiinnostunut poika on ollut joulusta. Täällä Kiinassahan ei varsinaisesti vietetä joulua, vaikka joulukoristeita ja joululauluja voi toki bongata kauppakeskuksista. Jouluperinteiden välittäminen jääkin siis kokonaan perheen ja päiväkodin varaan. Ihan vain paria kirjaa lukemalla ja kuvia katselemalla Benjamin on parissa viikossa oppinut kaikenlaista joulunvietosta ja kertoo nyt sujuvasti kahdella kielellä, kuinka mm. porot vetävät rekeä ja joulupukki tulee, ostetaan kuusi ja tehdään piparkakkutalo. Eräänä aamuna hän alkoi laulaa päiväkodin aulassa täyttä häkää “Joulupuu on rakennettu…”
Toinen jännä juttu on lumi. Kun askartelimme perinteisiä vessapaperirullatonttuja ja väsäsin valkoisesta langasta tontuille hiuksia, hän keksi, että villalangastahan voi tehdä lumipalloja. Poika hekotteli pitkän tovin ja taputteli pehmeästä langasta tosiaan “lumipalloja”. Lumesta ja lumiukkojen teosta on kyllä puhuttu ja kuvia katseltu, mutta voikohan hän tosiaan muistaa, mitä lumi on ja miltä se tuntuu, kun on sitä kunnolla nähnyt viimeksi yksivuotiaana. Mielenkiintoista!
Benjamin on päivähoidossa innostunut askartelusta ja niinpä olemme myös kotona onnistuneet väsäämään kaikenlaista pojan huoneen piristykseksi. Eläinjuna matkustaa ikkunassa ja autot ja bussit ajelevat luovasti eri suuntiin seinillä. Muutenkin askartelu on vasta nyt ylipäänsä mahdollista, koska löysin vihdoin paikan, josta voi ostaa ihan perusaskartelutarvikkeita, kuten eriväristä kartonkia ja kreppipaperia. Muita askartelutarvikkeita ei sitten oikein ole löytynytkään, eli askartelut on pitänyt suunnitella siltä pohjalta. Netistä löytyy onneksi aivan valtavasti ideoita. Tärkeintä meille on ollut, että poika tuntee iloa yhdessä askarrelluista jutuista ja niiden kautta on myös ottanut uuden huoneensa uudessa kodissa haltuunsa.
En ole pahemmin ehtinyt kuvaamaan uutta asuinaluettamme muutto- ja muiden kiireiden keskellä. Tässä sentään pieni kurkkaus eli näkymä olohuoneen ikkunasta päivällä ja illalla. Etualalla viiden tähden hotelli Sofitel, yökuvassa näkyy myös muita pilvenpiirtäjiä iltavalaistuksessaan. Ollaan siis ihan Yinzhoun vilkkaimmassa paikassa, mutta silti täällä on ihmeen hiljaista iltaisin.
