Pyörä on uskomattoman monikäyttöinen kulkuväline. Sillä voi kuljettaa ihan mitä vaan, ihmisiä, vihanneksia, roskia – siis oikeasti ihan mitä vain ja vaikka kuinka paljon tahansa –  vaikkapa tuoleja! Täällä on kiertävä tuolinmyyjä, joka kuljettaa myytävänsä pyörällä, jonka perään on kiinnitetty kärry. Tällaiset pyöräkärryt on hyvin suosittuja täällä, joissakin on jopa sähkömoottori. Liekö tuollaisella ajaminen rankkaakin, alakuvassa näkyy tuolimyyjä viettämässä siestaansa tuolikuormansa takana.

Pyörällä voi kuljettaa ihan mitä vaan

Sähköpyörä eli e-bike on täällä ehkä suosituin työmatkaväline. Raksamiehet kurvailevat töihin kypärät päässään, työmaitahan täällä riittää. Ruuhka-aikaan pyöräkaistat täyttyvät sähköpyöräilijöistä, jotka tööttäilevät tai piippailevat torviaan merkiksi edessäoleville. Ihan hyvä että ilmoittavat tulostaan, sillä pyörät ovat niin hiljaisia, ettei niiden tuloa aina kuule. Toki nekin oppii kuulemaan. Sähköpyörissä on akku, joka pitää muistaa ladata. Yhdellä latauksella ajaa noin 10-20 kilometriä, mallista riippuen. Pyörän maksiminopeus riippuu paikkakunnasta, esim. Ningbossa pyörä saa kulkea 45 km/h, kun taas Shanghaissa ei niin kovaa kulkevaa pyörää saa myydä.

Sähköpyörällä kulkee vaikka koko perhe

Yleensä sähköpyörät ovat yhdenistuttavia, mutta kaksipaikkaisiakin löytyy. Yleensä kyllä pyörän päällä näyttää kulkevan enemmän kuin yksi, säädöksistä riippumatta. Tai siis koko nelihenkinen perhe, ostoksineen kaikkineen. Lasten istuinviritykset näyttävät aika hurjilta ja ihan pikkulapsia olen nähnyt istumassa äitinsä jalkojen juuressa ostoskassin vieressä. Usein kouluikäiset lapset istuvat kuskin takana selkä menosuuntaan päin. Jotkut lukevat kirjaa tai pelailevat kännykällä, en kyllä ymmärrä miten. Sähköpyörällä voi myös kuljettaa ihan mitä vain isoista huonekasveista ikkunanlaseihin… tai vaikka muuttokuorman!

Ensin harkitsin minäkin sähköpyörän hankintaa, mutta päädyttiin kuitenkin ihan tavalliseen pyörään. Jokapäiväiset välimatkat ovat kuitenkin ihan muutaman kilometrin luokkaa, maasto on tasaista ja arkiliikunta ihan tervetullutta. Tuttavarouvat ovat kyllä olleet vähän ihmeissään, että miten sitä tavallisella pyörällä voi ajella… Siinähän tulee hiki! Ja miten sitä voi uskaltautua ajelemaan. Liikenne täällä vaikuttaa äkkiseltään aika kaoottiselta, mutta vähitellen siitä on löytynyt logiikkaakin. Lisäksi kaikkialla on pyörätiet, jotka on isoilla teillä vielä erotettu rampilla ajotiestä, joten autojen seassa ei tosiaankaan tarvitse ajella.

"Äiti big bike, Elmo bike, bike hat, bubbles"

Hyvä leveärenkainen vaihdepyörä löytyikin tuosta lähisupermarketistamme, huikeaan 55 euron hintaan. Lastenistuin ja kypärät minulle ja pojalle löytyivät Decathlonista, tuosta meille Ranskasta tutusta urheilukaupasta. Ajelin pyörän kaupasta muutaman kilometrin matkan kotiin ja hyvin näytti pelittävän. Riksakuskit katselivat kateellisina vaihteitani. Benjamin tosin oli ihan ihmeissään minun pyöräilystäni: “Where äiti go?” hän kyseli koko loppumatkan Nikolta.

Istuinta ei ole vielä kiinnitetty ja sääkin on ollut niin sateinen tällä viikolla, että vielä ei ole päästy kokeilemaan lapsen kanssa ajelua. Benjamin kyllä innostui kovasti uudesta pyörästäni ja uusista varusteista. Kun hän näki minun ajavan pyörällä, hän innostui kokeilemaan lainaksi saatua potkupyöräänsä, joka on kyllä vielä vähän liian iso hänelle. “Äiti big bike, Daddy big bike, beibi Elmo bike!” “Bike hat” on tosi kova juttu ja riemu ratkesi kun vielä kun sai saippuakupliakin, “bubbles”!!!