Viime viikolla tuli vielä räntää, kiinalaisäidit kyselivät, suljetaanko koulu, kun tulee lunta (mitä lunta, kyselee suomalainen). Viikonloppuna lämpeni, pelailtiin puistossa pallopelejä fleecepaita päällä. Nyt on kolme päivää satanut putkeen. Kevät, tämä ihana kavala vuodenaika, jonka oikuista on vaikea päästä selville…
Luumupuunkukat tuoksuvat huumaavasti sateessa, magnoliat ovat lupaavasti nupullaan. Kumpparit ja sateenkaarisateenvarjo ovat olleet viime päivien vakiovarusteita.
Odotusta on ilmassa, kohta, ihan kohta jotakin tapahtuu. On hauska seurata pihapiirin istutuksia ja arvailla, mitä kukkia seuraavaksi puhkeaa kukkaan, ollaanhan taas uudessa ympäristössä. Ja kyllä, ihan juuri nuo magnoliat kukkivat ja kevät rävähtää täyteen loistoonsa!
Viherrys koulun edustalla voimistuu päivä päivältä
Hei,
musta tuntuu, että viime keväänä sielläkin noi kukat oli (ainakin Shanghaissa) vasta maaliskuussa. Täälläkin käytiin perjantaina katsomassa parvekkeen alle tulevien narsissien pilkottamista… ehkä kevään myötä jaksaa taas ulkoilla 😀
Viime viikolla tyttö muuten hämmensi taksikuskia kertomalla jotain epämäärästä tarinaa meidän Pekingin taksista, joka ei sitten viennytkään meitä sinne minne piti. Halusi varmistaa, että tämä taksi vie meidät haluttuun osoitteeseen (lastenklinikka). Ja veihän se – ja onneksi pääsimme heti lääkärin nähtyämme kotiin 😀
Taitaa tosiaan olla kevät vähän aiemmassa, muistan että magnoliat kukki meidän talon edessä, kun tultiin takas Shanghaista maaliskuun lopussa. Ei täällä kyllä vielä lämmin ole, koleeta ja kosteeta ja sataa joka toinen päivä…
Heh, ihme juttuja noi lapset muistaa, vaikkei noin pienistä luulis. Benjaminkin totesi yhtenä sadepäivänä, kun tultiin sisään, että täällä ei vesi tule susään, vanhassa kodissa kuulema tuli – silloin melkein kaks vuotta sitten!