Rantalomalla

Niin jäi Kiinan talvi ja uudenvuoden pauke taakse ja matkustimme Vietnamiin, Mui Nen rannalle. Matka oli yllättävän rasittava, vaikka välimatka ei olekaan kovin pitkä. Lensimme Ningbosta välttääksemme matkan Shanghaihin, mutta ei sieltä tietenkään ollut suoria lentoja, vaan jouduimme vaihtamaan konetta Guangzhoussa. Matkustaminen ja monen tunnin kentällä odottelu tuntui: koneessa oli liian kuuma, ruoka suolaista (sekä koneessa että Guangzhoun kentällä) ja juomaa liian vähän, niinpä olimme ihan nääntyneitä ja turvoksissa kahden lennon ja koko päivän matkustamisen jälkeen. Kirjaimellisesti kenkä puristi ja jalassa oli kuitenkin lenkkarit. Ho Chi Minh Cityn lentokentällä meitä oli vastassa kuljettaja, joka veisi meidät hotelliin, vielä piti siis jaksaa neljän tunnin automatka. Yöllä liikennettä onneksi ei ollut juurikaan, muuten ajomatka olisi voinut olla puolet pidempi… Onneksi poika nukahti tunnin ajon jälkeen, juuri siinä pahimmalla tärisevällä tieosuudella, itse torkahtelin välillä, mutten oikein osannut irrottaa otetta ilman turvaistuinta nukkuvasta lapsesta. Liikenne Vietnamissa on aika mielenkiintoista. Tiet sinänsä olivat yllättävän hyvässä kunnossa, uusia siis, mutta kapeita nuo väylät ovat ja ohitustilanteet hullun tiukkia. Busseja, skoottereita ja autoja villisti ohittelemassa toisiaan. Tähän verrattuna kiinalainen ajokulttuuri on säyseää ja maltillista. Päätin kuitenkin luottaa kuljettajaan, mitäpä tuo pelkääminen olisi hyödyttänyt. Perille pääsimme kuitenkin ihan turvallisesti, kukonlaulun aikaan, eli kolmelta.

Seuraavana aamuna, muutaman tunnin levottoman yöunen jälkeen heräsimme paratiisin keskelle. Linnut lauloivat, palmut huojuivat, aallot kohisivat rannalla ja miellyttävä leppeä lämpö hiveli väsyneitä jäseniä. Matkan rasitukset unohtuivat hyvin pian ja kiinanköhät jäivät meren aaltoihin. vietnam Paikka on rauhallinen, mukava, kauniisti hoidettu, ei mikään luksusresortti, vaan juuri meidän perheelle sopiva kotoisan rento lomapaikka. Aamulla rannalle leikkimään laineille ja kaivamaan hiekkaa, iltapäivällä altaalle polskimaan. Illallisen jälkeen tämä porukka on jo niin uupunut, että simahtaa petiin melkein samantien. Mitäpä sitä muuta tarvitsisi rentoutuakseen!