Kuusi viikkoa Suomen suvessa vierähti nopeasti ja nyt ollaan taas Kiinassa. Takaisin palattiin hiukan sekavin tuntein, mutta eipä se sitten niin kamalaa ollutkaan, oli lopulta kuitenkin ihan mukava päästä takaisin omaan kotiin. Matkaa teimme taas reilut kaksi vuorokautta – yövyimme lennon jälkeen hotellissa Shanghaissa ennen junamatkaa Ningbooseen – joten ei ollut ihme, että lapsemme oli saanut matkustamisesta ihan tarpeekseen. Illalla nukkumaan mennessä hän kyseli: Matkustetaanko huomenna junalla? Entäs taksilla? Entäs isolla taksilla? Entäs lentokoneella? Poika rauhoittui, kun oli saanut kaikkiin näihin kieltävän vastauksen, meni sänkyynsä ja nukahti heti.
Kuumaa piisaa, ennätyshelteet ovat kiusanneet jo viikkoja kiinalaisia. Tänään lämpötila tippui jo alle +40C:n, joten pahin taitaa olla ohi. Jotain hyvääkin tässä on, ainakin meidän kannalta: korkeapaineen vuoksi täällä ei ole kosteaa. Kun tulimme kotiin, asuntomme oli ihan rutikuiva, päinvastoin kuin odotimme, eikä mikään ollut homeessa. Pyykitkin, joita oli tietysti kertynyt moneksi päiväksi, kuivuivat parvekkeella hetkessä. Tämän ilonaiheen ymmärtää kunnolla varmaan vain kosteissa maissa asuneet kohtalontoverimme. Eri asia sitten on, miten isot vaikutukset tällä kuivuudella on esim. viljelmiin ja sitä kautta ruuan hintaan…
Kesäkuvia Suomesta katsellessa tuo ihana raikkaus ja ilman puhtaus tuntuu jo kovin kaukaiselta. Tosin täälläkin on ilman laatu ollut ihmeen hyvä ja kauniista sinisistä taivaista on saatu nauttia jo monta päivää. Kuvia ei ole, kuvaamiseen on aivan liian kuuma! Kuumuus tekee sen, että päivisin pysytellään ilmastoiduissa sisätiloissa ja sateenvarjon alla siirrytään lyhyitä matkoja sisätilasta toiseen. Kaikki ponnistukset minimoidaan ja askelet lasketaan tarkoin. Iltaisin hiukan viilenee, jolloin Benjaminkin on päässyt vähän ajelemaan autollaan pihalla. Kirkkaista taivaista on voinut nauttia silloinkin: taivaalla on näkynyt kuun sirppi ja tähtiä.
Kiinan kuvamateriaalia odotellessa saatte katsella suomalaisia maisemia…
Tuttu tunne, sekavin fiiliksin aina Suomesta lahden mutta sitten omassa kodissa on kuitenkin ihan kiva olla. Joku fiksumpi on joskus sanonut, etta lapsuuttaan kaipaa seka aikana etta paikkana, siksi siella kotikodissakin on kai niin hyva ja turvallinen olo. Mukavaa syksyn odottelua, miten kauan aiotte viela Kiinassa asua?
Hyvin sanottu, Soile, noin se taitaa juuri olla! Meillä on vielä vuoden sopimus täällä, eli ensi kesään asti olisi tarkoitus täällä olla. Tulevasta ei kuitenkaan vielä sen enempää tiedetä… Mukavaa syksyn alkua sinnekinpäin!