Puolisen vuotta Ningbossa asuttuamme emme edelleenkään ole löytäneet sellaista paikallista ruokaa, josta oikeasti pitäisimme. Zhejiangin keittiö ei vaan ole meikäläisten makuun. Onneksi on kuitenkin löytynyt jotain kiinalaista ruokaa, joka maistuu. Sitä saa paikoista, joihin ikinä ei kuvittelisikaan uskaltavansa mennä, sellaisista “reikä seinässä” -ruokaloista, joissa sisustus on todella karua, eikä sähkövirityksiä kannata kauheasti katsella. Ruokalistat on seinällä kuvineen, niin että siitä voi kätevästi osoitella.
Keskeltä löytyy suosikkiannoksemme, mausteinen kanapata
Ruokapaikat tunnistaa kyltissä olevasta minareetin kuvasta. Muslimiruokaa, niin kuin kolmisen vuotta täällä asuneet australialaisystävämme sitä kutsuvat ja sitähän se onkin. Käsittääkseni muslimeja on erityisesti Pohjois-Kiinassa, ainakin uiguurit tulevat sieltä. Ei siis voi varsinaisesti puhua paikallisesta keittiöstä, ruoka on todella erilaista kuin paikallinen, hyvässä mielessä! Kävimme ystäviemme kanssaa syömässä yhdessä muslimipaikassa heidän lähistöllään ja ihastuimme. Sunnuntaina uskaltauduimme sitten menemään yhteen meidän kotimatkallamme olevaan muslimipaikkaan, ostimme ruuat kotiin tällä kertaa. Keittiöstä asti tultiin meitä tarkastelemaan ja ihmettelemään, taidettiin olla ekat länkkärit siinä paikassa.
Nuudeliannoksia on monta sorttia
Tilasimme mausteista kanapataa, jossa on perunaa ja porkkanaa ja jouluisia mausteita: tähtineilikoita ja kanelitankoja. Aivan ihanaa! Parasta ruokaa, mitä ollaan täällä saatu. Pitäisi vielä opetella pyytämään sitä leipää, naan-leipää kai se on. Nuudelit ovat myös kokeilemisen arvoisia, ne tehdään siinä tiskillä silmien edessä eli todella tuoreita ovat.
Kauppakeskus Wandalta on myös löytynyt “Kameliravintola” (jonka nimeä kukaan länkkäri ei tiedä), josta saa ilmeisesti mongolialaista ruokaa ei niin eksoottisessa ympäristössä. Kaivattua hapanimeläkastiketta, ihania leipiä, valkosipuli-kurkkusalaattia… herkkuja siis! Toinen paikallsita matksutelua auttava löytö on japanilainen ketju Aijsen Noodles, jonka tarjoilijat tunnistaa punaisista bandanahuiveista. Sieltä saa mm. yksinkertaisen hyvää tomaatti-nauta-nuudelisoppaa ja paistettua riisiä, josta on tullut lapsemme suosikki. Kätevää on se, että ravintoloita löytyy ympäri kaupunkia, jolloin ei aina tarvitse tuskailla ruokapaikan etsimisen kanssa.
Ja mitähän me sitten syötiin Pekingissä? Sitä kuuluisaa Pekingin ankkaa? Ei, vaan herkullista amerikkalaista kotiruokaa, kotoisassa rauhallisessa ympäristössä! Grandma’s Kitchen oli kuin taivas väsyneelle turistille, ei tarvinnut ihmetellä mitä tilaa ja ruoka oli toidella maukasta. Ihana cesarsalaatti mulle ja Benjaminille, hampurilainen Nikolle ja kaikille quesadilloksia ja salsaa. Kuulostaa varmaan hullulta sieltä Suomesta käsin, mutta meille tämä oli juuri se oikea paikka. Harvinaista herkkua! Cheers!
Amerikkalaista kotiruokaa Pekingin keskustassa
