Hups! Tulipas tässä pitkä blogihiljaisuus, kuukausi jo vierähtänyt. Paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa kyllä olisi: vierailuja eläintarhassa, temppelikierrosta, selkävaivoja, kuntoilun aloittamista, miniloma Pattayalla, asunnon kalustamista, lasten synttärijuhlia… ehdinpä olla koulussa sijaisenakin parina päivänä! Jatkan kuitenkin siitä, mitä olin jo aloittanutkin, kuvat ovat täällä odottaneet kuukauden tekstiä.
Minulta kysyttiin, että missäs me täällä Bangkokissa ulkoillaan. No, kun on kuuma, niin ei kai oikein missään, taisin vastata. Ollaanhan me täällä kuitenkin ulkoiltukin, kuumuus vain tekee sen, ettei ulkona voi olla kuin tunnin kerralla maksimissaan, sitten pitää taas päästä viilentymään johonkin. Niinpä se ei oikein tällaisesta ulkoilmaihmisestä tunnu edes kunnon ulkoilulta. Erilainen ilmasto, erilaiset rutiinit!
Kuten suurkaupungeissa yleensäkin, puistot ovat paikkoja, joihin tullaan liikkumaan, ulkoilemaan ja viettämään vapaa-aikaa. Bangkokissa on useita suuria ja vehreitä puistoja, joihin pääsee kätevästi metrolla tai ilmajunalla. Heti ensimmäisen kuukauden aikana ehdimme jo koluta aika monta niistä.
Monissa puistoissa on myös lasten leikkipaikka. Varustetaso (vrt. turvallisuus) vaihtelee kuten myös varjoisuus, joka on tärkeä tekijä tässä ilmastossa. Ostoskeskus Emporiumin vieressä olevassa melko pienessä Benjasirin puistossa on jopa kaksikin erillistä leikkipaikkaa, mukavasti puiden varjossa. Melkein kaikkialla leikkipaikkojen varusteet ovat tuota kuvissa näkyvää amerikkalaista mallia, muunlaiset viritelmät ovat olleet havaintojeni mukaan aika heikkoja turvallisuuden kannalta.
Osassa puistoista on pyörätiet ja niihin on tarkoituskin tulla pyöräilemään. Aluksi ajatus tuntui minusta hassulta, mutta onhan se ihan ymmärrettävää, että on virkistävämpää ja turvallisempaa tulla tänne ajelemaan, kuin polkea tuolla autojen katkuissa. Niko on kyllä jo löytänyt oikeita pyöräteitäkin, ne kulkevat jalankulkijoiden keskellä kapeina suikaleina. Mitään samanlaista kattavaa kevyenliikenteenverkostoa ei tietenkään löydy niin kuin Suomesta, mutta siinä Pohjoismaat taitavatkin olla ihan omaa luokkaansa. Täällä on kaikki rakennettu niin tiheästi, ettei sellaiselle ole tilaakaan. Puisto on myös oikeastaan ainoa turvallinen paikka lapsille pyöräillä. Ei kun pyörä kainaloon ja metrolla puistoon! Alakuva on Lumpini-puistosta, joka näytti olevan lenkkeilijöiden ja pyöräilijöiden suosiossa.
Lumpini-puisto on muutenkin suurin ja monipuolisin puisto näistä jo testatuista. Isot puut varjostavat ihanasti kulkureittejä. Olemme nähneet vain pienen osan puistosta, sillä yllättäin suuntasimme suoraan leikkipaikalle. Sieltä löytyi myös heti leikkikaveri, eikä kieli ollut mikään este kommunikoinnille.
Lumpini-puistossa, niin kuin monissa muissakin, on lampi ja polkuveneitä, joita saa vuokrata. Ankkaveneet tuovat mieleen muistoja Kiinasta.
Yhtenä vapaapäivänä, kun jäin potemaan selkäkramppeja kotiin, Niko vei pojan Chatuchak-puistoon. He vuokrasivat siellä polkuveneen ja kokivat lammella aikamoisen yllätyksen: vedessä uikenteli metrisiä liskoja!
Googlasimme vähän kotona ja selvisi, että kyseessä on ilmeisesti juovavaraani, englanninkieliseltä nimeltään monitor lizard. Liskot elävät usein viemärivesien suistoilla ja niillä on tärkeä tehtävä ekosysteemissä “puhdistajina”. Katselimme näitä liskoja eläintarhassa, vähän pelottavan näköisiä minusta, en kyllä mielelläni veneilisi niiden seassa!
Chatuchak-puistosta löytyi myös huipputrendikäs ulkoilmakuntoilupaikka. Peilitkin oli aseteltu hienosti punnerruspenkin viereen. Pikkusen olivat ruosteessa, mutta ei kai se menoa haittaa!
