Eilen vietettiin täällä thaimaalaista juhlapäivää, Loy Krathongia. Juhlaa vietetään kuukalenterin mukaan kahdennentoista kuukauden täysikuun aikaan, joten päivämäärä vaihtelee vuosittain. Olennaisessa osassa ovat kelluvat kukkalaivat, krathongit, jotka käydään laskemassa jokeen tai kanavaan illan hämärtyessä perheen kanssa. Niihin laitetaan mukaan palava kynttilä ja suitsuketikkuja, sekä joskus myös kolikko kiitokseksi joen jumalatttarelle. Kratongia laskettaessa esitetään usein myös toivomus, sillä kukkalaivan uskotaan vievän kelluessaan pois huonoa onnea ja syntejä. (Lisätietoja juhlasta esim seuraavasta linkistä: http://www.thailandforchildren.com/thailand-family-travel/loy-krathong-thailand-family-holiday)
Nämä vesistöihin laskettavat tuhannet ja tuhannet kukkalaivat kynttilöineen ovat varmasti mieleenpainuvan kaunis näky, mutta meiltä jäi se tänä vuonna pojan kanssa näkemättä sairastelun vuoksi. Niko oli katsomassa uusille opettajille järjestettyä esitystä kulttuurikeskuksessa, joten hänkään ei ollut meitä puolikuntoisia räkänokkia viemässä. Niinpä päätimme jäädä kotiin. Enpä tiedä, kuinka täältä olisi mihinkään päässytkään illalla, meidän katu oli taas aivan tukossa, olisi varmasti ilta mennyt ruuhkassa istumiseksi.
Päätimme kuitenkin yrittää kratongin tekemistä kotona. Pojalla olikin jo koulun edellisen päivän thaitunnilta hyvä mielikuva siitä, mitä oli tapahtumassa. Koulussa lapset olivat tehneet luokissa näitä kukkaveneitä päivän aikana, joten pyysimme kotiintuotavaksi ylijääneitä materiaaleja toipilaan iloksi. Netistä löytyi vielä kuvalliset ohjeet ja niin pääsimme askartelemaan.
Homma sujuikin yllättävän helposti ja nopeasti, puuhaa helpotti se, että kaikki materiaalit oli lapsille valmisteltu, jopa banaaninlehdet taiteltu valmiiksi. Mukana oli myös krathongiin lopuksi asetettava lippu, kukalla koristeltu kynttilä ja kolme suitsuketikkua.
Tällä kertaa krathongimme laskettiinkin joen sijasta kylpyammeeseen!
