Ehkä ikimuistoisin elämys Siem Riepin matkamme aikana oli retki Ta Phromin temppeliin. Temppeli on kuuluisa valtavista puista, jotka ovat kasvaneet raunioiden läpi ja vallanneet temppelin. Se on myös toiminut Tomb Raider-elokuvan kuvauspaikkana. Temppeli sijaitsee noin kilometrin päässä Anchor Thomista itään, eli ihan Siem Riepin lähistöllä.
Ta Phromin temppeliin kävellään mystisen metsän poikki
Aamulla tuttu tuktuk-kuski oli taas aurinkoisesti hymyillen meitä odottamassa hotellin edessä sovittuun aikaan. Meillä oli sama kuski joka päivä, sovimme aina seuraavan päivän retken valmiiksi. Aamupäivän tuktuk-kyyti maksoi 10 dollaria, yleensä noin klo 8-12 välisenä aikana, koko päiväksi tuktukin olisi saanut 20 dollarilla. Kuskimme oli ystävällinen, luotettava, aina hymyilevä vaan ei lipevä ja puhui hyvää englantia. Angkor Watin retken jälkeen poikamme oli niin uupunut, ettei jaksanut liikahtaa enää metriäkään. Halusimme kuitenkin vielä käydä kuvaamassa Elefanttiterasseja Anchor Thomissa ja niinpä Benjamin sitten istuskeli tyytyväisenä tuktukissa kuskin kanssa sen aikaa kun otimme kuvia tien toisella puolella. Tuktuk-kyytejä odotti aina innolla.
Temppelin on rakennuttanut kuningas Jayavarman IIV 1100-luvulla. Temppeliä ympäröi laaja alue, joka on nykyisin metsää. Kävely metsän poikki johdattelee jo maagiseen tunnelmaan. Alueella toimi myös munkkiluostari, sairaala ja yliopisto. Joidenkin lähteiden mukaan alueella asui aikoinaan n. 12000 asukasta.
Lisätietoja Ta Phromista, mm. pohjapiirrustuksen, löydät esimerkiksi täältä.
Temppeli on muista löydöksistä poiketen jätetty luonnontilaansa. Luonto saa rauhassa rehottaa rakennusten keskellä. Turistien kulkua on kuitenkin jonkin verran rajoitettu köysiaidoin sekä paikoin on puisia kulkureittejä raunioita suojaamassa. Joitakin vuosia sitten alueella sai kuulema vielä kiipeillä vapaasti, mutta nykyään turistien puuhia vahtimassa on onneksi myös vartijoita. Suosittu kohde ja ymmärrän kyllä miksi.
Kuvat kertovat varmaan parhaiten niistä tunnelmista, mitä siellä koimme. Unohtumaton paikka, jossa olisi voinut viettää vaikka kuinka paljon aikaa. Lähtisin sinne mielellään uudestaankin!
Kambodžan-matkamme pääkohteena oli siis Angkorin temppelialue. Angkoriksi kutsutaan Siem Riepin kaupungin lähistöllä sijaitsevaa suurta raunioaluetta, jossa oli Khmer-valtakunnan pääkaupunki 800-luvulta 1400-luvulle. Sieltä löytyy noin tuhannen temppelin rauniot, jotka ovat vaihtelevassa kunnossa, osa lähinnä kivikasoja, osa paremmin säilyneitä. Niistä kuuluisin ja laajin on Angkor Wat, maailman suurin uskonnollinen rakennus, joka on kambodžalaisille suuri ylpeyden aihe ja tärkeä symboli, joka on myös kuvattuna maan lipussa.
Kaikkiaan raunioalueen laajuus on yli 400 neliökilometriä, osa siitä on edelleen metsän peitossa. Alue pääsi UNESCO:n maailmanperintökohteiden joukkoon vuonna 1992. Raunioaluetta on osittain restauroitu, mm. UNESCO:n rahoituksella. Turisteja vierailee alueella vuosittain yli miljoona ja kävijämäärä on ollut koko ajan kasvussa, mikä on vaarana raunioiden säilymiselle. Osana suojelutyötä raunioille onkin rakennettu puisia kulkureittejä ja joitakin alueita rajattu köysiaidoin.
Nähtävää on niin paljon, että me valitsimme joukosta vain muutaman kohteen, joissa kävimme, yksi isompi kohde riitti meille per päivä. Jotkut käyvät koko alueen, tai ainakin lähimpänä sijaitsevat kohteet, yhdessä päivässä, mutta minusta ainakin tuntuu, ettei siitä paljon jäisi mieleen, eikä sitä ainakaan voi lapsiperheille suositella. Meille valikoituivat kohteiksi Angkor Wat, Bayonin temppeli ja Ta Phromin metsätemppeli, kaikki lähellä Siem Riepin keskustaa. Iltapäivisin rentouduimme uima-altaalla ja hengailimme kupungilla, tämä järjestely sopi meille todella hyvin.
Temppelialueelle ostetaan lippu, joita on saatavilla eripituisille ajanjaksoille: päivän lippu maksoi 20 USD, kolmen päivän lippu 40 USD ja seitsemän päivän lippu 60 USD. Lippua ei tarvitse käyttää peräkkäisinä päivinä. Alle 12-vuotiaat pääsevät temppeleihin ilmaiseksi. Koska länsimaiset lapset ovat usein isompia kuin paikalliset, kannattaa pitää lapsen passia mukana, että voi tarvittaessa todistaa iän. Meidän 5-vuotiaalta ei sentään passia kysytty. Lippua näytetään temppelialueelle mentäessä ja jokaiseen temppeliin mentäessä. Olisi ollut hyvä olla sellainen läpinäkyvä muovikotelo, jossa lippu olisi roikkunut kaulassa, niin kuin kiinalaisryhmillä näytti olevan.
Angkor Watin temppelialue on valtavan laaja ja auringon porottaessa kuuma kokemus. Kuvassa kello on 9 aamulla ja helle on armoton.
Angkor Watin temppelialue on valtaisa, mahtipontinen, vaikuttava. Se on rakennettu näyttämään kuninkaan mahtia, voimaa, vaurautta. Siellä voisi viettää useita päiviä. Sen historiasta ja rakentamisesta voi lukea lisää esim. Wikipediasta. Kuvaavaa on, että ensimmäiset eurooppalaiset, jotka vierailivat paikalla joskus 1500-luvulla, olivat niin vaikuttuneita temppelin kauneudesta, koristelusta ja hienostuneisuudesta, etteivät uskoneet sitä khmerien rakennuttamaksi. Epäilivät roomalaisten käyneen sielläkin…
Pakkohan siellä oli käydä. Viisivuotiaalle – ja vanhemmallekin – se on kuitenkin aika uuvuttava kokemus, eikä ehkä niin kiinnostava kuin pienemmän mittakaavan temppelit. Me kävimme siellä kolmantena päivänä: ihailimme valtavia seinäreliefejä, jotka kuvaavat hindulaista tarustoa sekä historiallisia tapahtumia, kiertelimme pylväshallit ja terassit, istuskelimme välillä varjossa lepäämässä ja suuntasimme sitten nääntyneinä pois. Jotenkin, ei mikään suuri elämys varsinaisesti, mutta ihan varmasti käymisen arvoinen. Isompien lasten kanssa varmaan kiertely oppaan kanssa voisi olla mielekästä.
Pylväskäytävien seinillä olevat korkokuvat jatkuvat ja jatkuvat.
Auringosnousun ja -laskun ihailu Angkor Watin luona on yksi suosituimmista retkistä. On kieltämättä vaikuttava näky, kun auringon ensi säteet alkavat valaista taivasta temppelin tornien takana. Hetki on kuitenkin niin suosittu, että paikalle on syytä mennä ajoissa, ja on valmistauduttava taistelemaan paikastaan tuhannen ellei sitten tuhansien muiden turistien kanssa, jotka myös ovat päättäneet ottaa sen saman valokuvan. Aamu-unisen pojan herättäminen neljältä, raahaaminen paikalle ja odottelu pimeässä kiinalaisturistien kanssa ei varsinaisesti innostanut minua. Niinpä päädyimme siihen, että Niko teki retken itsekseen ja me saimme nukkua ruhtinaallisesti kuuteen asti. Kuvista tuli hienoja, yritän saada tähän jonkun niistä näytille myöhemmin.
Bayonin temppeli ja seesteiset kasvot
Ensimmäisenä päivänä kohteenamme oli Bayonin temppeli. Se on tunnettu seesteisistä kasvokuvistaan, joiden on sanottu kuvaavan joko kuningasta (Jayavarman VII) tai jumalia. Kuningas Jayavamanin n. 1200 rakennuttama valtiontemppeli sijaitsee muurien ympäröimällä Angkor Thomin alueella, joka oli khmerien pääkaupunki. (Angkor Thomista voi lukea lisää englanniksi esim. Wikipediasta tai täältä). Paikka on mystinen, maaginen ja kiehtova. Meidän kokemustamme hieman häiritsivät valtavat kiinalaisturistilaumat, jotka valloittivat kaikki paikat selfietikkuineen ja ryhmäposeerauksineen. Temppeli on myös hyvin sokkeloinen, joten täytyy olla tarkkana, ettei hävitä matkakumppaneitaan. Me hävitimme toisemme heti alussa, kun Niko juoksi käytäviin innoissaan säntäilevän poikamme perässä ja minä jäin ottamaan jotain kuvaa. Ja kiertelin sitten kasvavan ärtymyksen vallitessa ympäri temppeliä etsimässä heitä, kun he paljon fiksumpina odottivat minua portilla…
Joka tapauksessa erittäin kiinnostava kohde, josta löytyy paljon katseltavaa myös lapsille ja kooltaan paremmin hallittavissa kuin esim. Angkor Wat. Anchor Thomin alueella kiinnostavia kohteita ovat myös mm. eteläinen portti kivipatsaineen. Vasemmalla rivistössä hindujumalat, oikealla demonit, vetävät Nagaa eri päistä. Köydenveto on ilmeisesti yksi maailmanluomistaruista hindumytologiasta.
Anchor Thomin portti
Pelkästään ajelu Anchor Thomiin tuktuk-kyydillä oli mieleenjäävä kokemus. Alue on aivan metsän keskellä, valtavat puut reunustavat tietä, valo siivilöityy kauniisti puiden lehvästöjen läpi ja helpottava viileä tuulahdus käy metsästä. Tiellä liikkuu jos jonkinlaista kulkuvälinettä: tuktukeja, pyöriä, elefantteja…
Vielä on jäljellä metsätemppeli Ta Phrom, siitä kerron omassa kijoituksessa piakkoin!
Pitkäaikainen haaveemme päästä temppeliretkelle Angkoriin toteutui joululomalla ja matkustimme Siem Riepiin Kambodžaan. Ajankohta matkalle oli mitä parhain, sillä vaikka Kambodžassa on pohjoismaisessa mittakaavassa aina oikeastaan kuuma, siellä on joulukuussa vähiten kuuma ja kostea ajanjakso. Matka Siem Riepiin sujui hiukan eri tavoin kuin oli suunniteltu. Erinäisistä syistä johtuen lentojen varaaminen jäi ihan viime tippaan, ja niinpä lentolippujen hinnat olivat karanneet käsistä. Päädyimme lopulta taittamaan matkan bussilla. Aivan oikein – bussilla!
Thaimaan ja Kambodzan rajalla liikkuu monenmoista kaksipyöräistä (yläkuvat).
Olin aluksi todella epäluuloinen bussimatkan suhteen, mutta luettuamme erään länsimaisen perheen hyvistä kokemuksista, suostuin suunnitelmaan. Halusimme todella päästä Angkorin temppeliraunioille ja juuri joululomalla. Bussimatka yllätti minut positiivisesti, tie oli suora ja kuski ajoi rauhallisesti, aasialaisittain rauhallisesti siis. Kyseessä oli niin sanottu VIP-bussi: ilmastoitu ja muutenkin yllättävän mukava. Suurin osa matkustajista oli länsimaisia reppumatkaajia, jotka lähinnä nukkuivat ja olivat siis hiljaa. Verrattuna esim. Kiinan bussimatkoihin tämä oli suorastaan luksuskyyti (ei huutavia kanssamatkustajia, ei haisevia eväitä, eikä kiikkeriä istuimia). Parasta oli ehkä hinta: liput maksoivat 750 thb hengeltä eli noin 20 euroa.
Ainoa tuskallinen osuus oli rajan ylitys ja viisumisähläys, johon tuhrautui noin kaksi tuntia. Thaimaan raja ylitetään jalan. Ensin jonotetaan Thaimaan passitarkastuksessa, sitten hankitaan viisumit Kambodžaan (jotka maksavat 30 USD ja 100 thb eli enemmän kuin bussilipun hinta) ja vielä jonotetaan Kambodžan passitarkastuksessa. Raja-alue on pölyinen, kuuma, sekava, kaupustelijoita ja kerjäläisiä eri puolella… ja jonottaminen käy hermoille. Ja joka välissä pitää täytellä erilaisia maastapoistumis- ja maahantulo-lappuja, viisumihakemuksia jne. Kun suurin osa bussin matkustajista oli jo käynyt koko ruljanssin läpi hikoillen ja tuskaillen, mutta onnistuneesti, ja palannut bussiin, kävi ilmi että kaksi matkustajaa ei ollut vielä löytänyt edes viisuminhakupaikkaa… Siinä sitten odoteltiin. Lopulta pääsimme Siem Riepiin 7 tunnin bussimatkan jälkeen. Eli jos haluat välttyä rajasähläykseltä tai jos et kestä koko päivää kestävää bussikyytiä, valitse mieluummin lentomatka. Tosin lentokentälläkin voi joutua odottelemaan kadonneita matkatavaroita tuntikausia, kuten kävi yksille matkaajille, joten siitäkin matkasta voi tulla pitkä, vaikka itse lento onkin hyvin lyhyt.
Bussimatkan mukavia puolia oli, että bussin kyydistä näki hyvin maaseudun maisemia. Maisema muuttui heti rajalla, ja huomasi kyllä, että nyt tultiin köyhempään maahan. Kambodžassa eletään yhä enimmäkseen maanviljelyllä. Vähän tuntui, kuin olisi tehnyt matkan 50-luvun Suomeen maaseudulle. Autoja ei paljon näkynyt. Tiellä liikkui erilaisia moottoripyörien vetämiä kärryjä, joissa kuljetettiin heiniä, hedelmiä ja lehmiä. Heinähäkin päällä tai lavalla istui aina muutama työntekijä kyydissä. Tienvarressa oli lapsia leikkimässä mudassa ilman vaatteita. Kaunista kyllä oli ja siistimpää kuin esim. Etelä-Vietnamissa, jossa oli kaatopaikkoja ihan tien vieressä. Välillä peltomaisemassa näkyi kukkivia lummelammikoita, vesipuhveleita, lehmiä laiduntamassa.
Siem Riepissä liikutaan lähinnä tuktuk-kyydillä tai kävellen. Kyydin tarjoajia riittää katujen varsilla. “Tuktuk, Madame?”
Siem Riepissä meitä odotti hotellin järjestämä tuktuk-kyyti, joka vei meidät ripeästi perille. Kaupunki on hyvin pieni ja kaikki hotellit, ravintolat ym. palvelut on hyvin kompaktisti lähekkäin. Kaupungissa liikkutaan kävellen tai tuktuk-kyydillä, kyydin tarjoajia oli ihan joka kulmassa. Keskustassa on kävelykatuja ja -kujia, joilla on mukava kuljeskella ruokapaikkaa etsimässä tai katsella torimyyjien ja muiden putiikkien tuotteita. Angkorin temppelialue vetää vuosi vuodelta enemmän turisteja puoleensa (noin miljoona turistia vuodessa), niinpä turisteille on myös kasvavassa määrin palveluja tarjolla. Ruokapaikkoja on hyvin moneen makuun ja paljon todella kivan näköisiä paikkoja, joista valita. Söimme useamman kerran perinteisen Khmer-keittiön tarjoamuksia, lähinnä erilaisia curry-tyyppisiä ruokia ja sitten ihan pizzaa tai muuta länsimaista. Käytännössä kaikkialla ravintoloissa ja hotelleissa maksetaan yhdysvaltain dollareilla, joita saa myös nostaa pankkiautomaateista. Länsimaista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa hintataso oli paljon edullisempi kuin Bangkokissa.
Siem Riepissä löytyy ravintoloita moneen makuun, perinteisestä Khmer-keittiöstä trendikkäisiin kuppiloihin. Yläkuvassa makkaroita Vanhalla torilla, Toiseksi ylemmällä rivillä perinteinen Amok-kastike kalan kanssa.
Siem Riepin katukuvassa näkyi entisen siirtomaavallan Ranskan vaikutus yllättävänkin selkeänä: katukylteissä, puheessa, kahvilakulttuurissa, patonkien tarjonnassa ja visuaalisuudessa. Yhtenäisestä Kävelykatu-ravintola-alueesta tuli ihan Etelä-Ranska mieleen, sellaista emme ole kokeneet muualla Aasiassa. Yllättävää oli myös palvelualoilla olevien paikallisten yllättävän hyvä englanninkielentaito. Kaikkialla palvelu oli myös hyvin ystävällistä ja lapset saivat erityisen lämmintä kohtelua.
Ja niistä temppeleistä – tulee oma kirjoitus toivottavasti piakkoin!
