Parisen viikkoa sitten pääsin koulun vanhempainyhdistyksen järjestämälle Bangkokin kierrokselle. Kohteina oli pari temppeliä ja museo. Lähdin innolla mukaan, olihan tämä hyvä mahdollisuus päästä tutustumaan temppeleihin ilman nelivuotiasta viilettäjää. Saisi kerrankin ottaa kuvia. No, niitä kuvia tulikin sitten otettua ihan riittävästi! Nyt vihdoin toimii myös tuttu kuvankäsittelyohjelma koneessani ja saan näitä kollaaseja ja “oikealla” kameralla otettuja kuvia jakoon – tähän astihan olette saaneet tyytyä kännykameralla räpsittyihin. (Jos kuvia haluaa katsella tarkemmin, saa ne napsauttamalla isommiksi.)
Meitä lähti siis minibussillinen vanhempia matkaan: pari ranskalaista, muutama skandinaavi, muutama aasialainen ja pari thaimaalaista oppaana. Suuntana oli Rattanakosin saari, jolla tärkeimmät temppelit sijaitsevat. Ennen temppelikierroksen alkua nautimme aamiaista Kopitiam-nimisessä kahvilassa, jossa tarjoiltiin malesialaisia ja thaimaalaisia herkkuja. Kahvi oli sakeaa ja makeaa ja aamiainen – ravitseva.
Aamiaisen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen temppeli, joka oli ainakin minulle retken pääkohde. Bangkokissahan on noin 400-500 buddhalaistemppeliä, niin että valinnanvaraa löytyy. Kohteemme oli Wat Suthat, ensimmäisen luokan kunininkaallinen temppeli, jota alettiin rakentaa kuningas Rama I:n aikaan 1807. Temppeli on kuuluisa sen edustalla olevasta jättimäisestä keinusta, jolla on korkeutta 21 metriä. Keinu liittyi aikoinaan sadonkorjuujuhlan aikaan vietettävään kiitosseremoniaan. Seremoniaan kuului keinunta jättliäiskeinussa; nuoret miehet keinuivat hurjiin korkeuksiin koittaen napata suullaan kultakolikoita. Lukuisten – joskus myös kuolemaanjohtaneiden – onnettomuuksien jälkeen tavasta luovuttiin 1932.
Temppelialueella oli mukavan rauhallista, sisällä temppelissä istui yksi hillitty koululuokka munkin johdolla ja vain muutama turisti vaelteli alueella meidän lisäksemme. Olin jotenkin automaattisesti odottanut turistivirtoja, Bangkokissa kun ollaan. Ehkä vierailijoiden määrää verotti sadekausi, tuoksikin päiväksi oli luvattu ukkoskuuroja. Olimme myös liikkeellä melko varhain aamulla, mikä olikin hyvä ratkaisu. Kyseinen temppeli ei myöskään ole kaikkein suosituimpia turistikohteita, vaikka mielestäni oikein mielenkiintoinen kohde olikin, ehkä juuri sen rauhan vuoksi.
Temppelialueilla vieraillessa täällä pitää noudattaa pukeutumiskoodistoa; pitkät housut tai polven yli menevä hame naisilla, olkapäät peittävä paita ja peittävät jalkineet. Tosin ei seurueemme sandaaleihin eikä yhteen hihattomaan mekkoon kiinnitetty mitään huomiota. Kengät otetaan pois temppelin sisälle mentäessä.
Temppelin pihalla näkyi paljon kiinalaisvaikutteita: 24 pagodaa symboloivat Buddhan 24 inkarnaatiota, temppelin edustalla oli myös kivisotilaspatsaita, pronssisia hevospatsaita ja leijonapatsaita, jotka ovat joidenkin tietojen mukaan tulleet tänne painolastina kiinalaisissa kauppalaivoissa.
Temppelin sisällä riitti yksityiskohtia ja symboliikkaa, josta suurin osa kyllä meni opastuskierroksella vähän ohi – lost in translation niin sanotusti. Onneksi tietoja voi yrittää paikkailla näin jälkikäteen, nämä faktat on siis keräilty eri lähteistä jälkeenpäin. Tärkeitä yksityiskohtia ovat ensinnäkin buddhapatsaat, tämä kuvassa näkyvä valtava pronssinen patsas on 1200-luvulta ja se on tuotu Sukhotain maakunnasta. Alempana näkyy pienoispatsas, jonka mahaa käydään taputtamassa, sen uskotaan tuovan varallisuutta. Ison buddhan alapuolella on käsitääkseni Naga, käärmeenhahmoinen jumala, jonka monihaarainen kobranvartalo nousee ihmishahmon yläpuolelle. Elefantti on pyhä eläin, jota pitää kohdella kunnioittavasti. Nupullaan olevat lootuksenkukat symboloivat Buddhan seuraajaa ennen valaistumista.
Ainutlaatuista – ja siis muista temppeleistä poikkeavaa – tässä temppelissä olivat seinämaalaukset, jotka on maalattu länsimaalaiseen tapaan perspektiivissä. Ne kertovat Buddhan elämänvaiheista sekä Bangkokin kaupungin alkuvaiheista.
Temppeliä ympäröivillä pylväskäytävillä voi ihailla erilaisia käsinveistettyjä buddhapatsaita, niitä on 156.
Osa patsaista oli puettu oransseihin kaapuihin, ilmeisesti kunnostusta varten. Pylväskäytävillä nukkui myös muutamia väsyneitä kuumuutta paossa, huolimatta kyltin kehotuksesta.
Kulta kimalteli yksityiskohdissa: ovissa, patsaissa ja kattorakenteissa. Erityisesti temppelirakennuksen katot kiinnittivät huomioni, niitä koristavat mm. käärmehahmoisen Nagan päät ja suomut. Kyseessä kai sama jumalolento, joka Kiinassa kuvataan lohikäärmeen hahmossa, jos oikein ymmärsin.
Lähikaduilta löytyi monenkokoista buddhapatsasta kotiin vietäväksi. Muoviin pakatut valtavat patsaat olivat aika absurdi näky.
Toinen vierailukohteemme oli Devasathan, Brahman temppeli, jota ei saanut kuvata sisältä. Yksinkertaisen pelkistetyssä temppelissä ei nyt kovin paljon kuvattavaa ollutkaan. Temppelin pihalla kukki jännittävän näköinen puu, nimeltään sala.
Matka jatkui vielä Rattanakosinin museoon, jossa esiteltiin multimedian keinoin Thaimaan ja bangkokin historian eri vaiheita. Mielenkiintoinen paikka, josta ehdimme nähdä vain osan, koska oli jo aika rientää lounaalle.
Rattanakosinin alueella on leveät jalkakäytävät, isot puut ja pyörätiet
Oli mielenkiintoista nähdä Rattanakosinin alue, Bangkokin hallinnollinen keskus, joka on aikanaan puolustuksellisista syistä ympäröity kanavilla. Sen leveitä katuja reunustavat isot vehreät puut, jalkakäytävätkin ovat siistit ja leveät ja niiden keskellä kulkee jopa pyörätie . Hiukan erilaista Bangkokia kuin rähjäisillä pikkukujilla. Kuvissa vilahtavaa pääkatua (Ratchadamnoen Avenue eli “kuninkaallinen promenaadi”) kutsutaankin Bangkokin Champs Elyséeksi!