Kun syksyllä kerroimme menevämme joululomalla Chiang Maihin, kaikki Thaimaassa asuvat ystävämme sanoivat: sittenhän teidän täytyy mennä elefantteja katsomaan. Ehdottomasti paras paikka kuulema olisi Elephant Nature Park, mutta sinne pitäisi tehdä varaus ajoissa. No, emmehän me tietenkään tehneet varausta, syystä jos toisestakin. Yritimme varata retkeä Chiang Maihin saavuttuamme ja saimme kuulla, että paikka oli täysin varattu kuukaudeksi eteenpäin.
Elefantit kuitenkin kiinnostivat. Chiang Maista löytyy jos jonkinlaista yrittäjää, joka tarjoaa mitä erilaisimpia elefanttiaiheisia retkiä, mutta halusimme sellaiseen paikkaan, jossa elefantteja kohdellaan hyvin, niillä ei kyyditä turisteja tai laiteta tekemään temppuja yleisölle. Varasimme sitten summanmutikassa retken, jossa oli tilaa. Yrittäjä oli hyvin uusi ja se näkyi melkoisen ammattitaidottomissa järjestelyissä, siksi en edes mainitse järjestäjän nimeä, koska en sitä halua tässä erityisemmin mainostaa. Suosittelen edelleen mielummin sitä Elephant Nature Parkia.
Retki kesti koko päivän, matkat olivat reilut pari tuntia suuntaansa ja olivat aika rasittavia, mutta päivä oli silti osaltamme hyvin onnistunut ja antoisa. Oli hienoa päästä tutustumaan lähempää näihin mahtaviin eläimiin. Erityisen tärkeä retki oli varmasti pojallemme, jonka takia koko retken teimmekin.
Matka oli vaivalloinen, koska farmi sijaitsi vuoren rinteellä, pikkuisessa kylässä. Loppumatka oli hivenen pelottava, mutta hyvin kuskimme, kylän “tyttöjä”, pysyi off-road-osuudellakin mukana, vaikkei ollut edes nelivetoa alla. Saavuimme siis ihan keskelle viidakkoa. Tässä pienessä kylässä viljelemiseen kelpaamaton maa on otettu hyötykäyttöön ja siellä hoidetaan kaltoinkohdeltuja elefantteja.
Tapasimme yhteensä viisi elefanttia. Oppainamme oli yksi vapaaehtoistyötä tekevä amerikkailaisnainen ja lisäksi kylän miehiä. Ensin kohtasimme elefanttiäidin ja yksivuotiaan Pita-elefantin. Saimme syöttää elefanteille banaaneja ja maissiruokoja. Samalla saimme kuulla elefanttien elintavoista ja käyttäytymisestä. Kaikki farmin elefantit olivat intiannorsuja.
Pikkuelefantti Pita oli hiukan turhankin innokas ja leikkisä ja olisi halunnut tehdä kärsällään tuttavuutta kaikkien kanssa. Se yritti napata vesipulloja kädestä ja osasi kuulema avatakin pullon, nappasipa se Nikon kameran hihnastakin kiinni. Poikamme ei ollut kovin innoissaan päällekäyvästä pikkunorsusta ja otti aluksi eläimiin vähän etäisyyttä. Ihan järkevääkin: on ehkä hiukan pelottavaa, jos parisataakiloinen norsunpentu haluaa leikkiä kuin koiranpentu!
Kun siirryimme seuraavan, rauhallisemmman elefanttipariskunnan seuraan, poika pääsi vihdoin rauhassa syöttämään elefantteja. Ainoana lapsena hän sai ansaitusti paljon huomiota osakseen oppailta. Lopulta poika olikin ainoa, joka enää sai syöttää norsuja, oppaat toivat banaaneja vain hänelle. Opas näytti, miten banaaneja syötetään suoraan suuhun – aluksihan norsut nappasivat niitä meiltä kärsällään – ja oppaan sylistä se kävikin turvallisesti.
Lounaan jälkeen oli elefanttien mutakylvyn vuoro. Mutakylpy auttaa elefantteja pysymään viileinä. Aluksi mutakylvystä olivat innoissaan lähinnä oppaamme, jotka viskoivat mutaa toistensa päälle, mutta lopulta myös poikamme selvästi nautti siitä. Minulla oli hyvä syy pysytellä kameran kanssa kaukana mudasta, koska olin jättänyt uikkarit kotiin Bangkokiin. Kätevää! Ja kukas ne kuvat olisi sitten ottanut?
Kuten kuvistakin näkyy, ihmiset olivat hyvin onnellisen ja rauhallisen näköisiä elefanttien seurassa. Eri puolilta maailmaa tulevilla, toisilleen vierailla ihmisillä näytti olevan mukavaa keskenään. Eläinten mahtava koko ja olemus vaikutti ilmeisen rauhoittavasti.
Kun elefantit – ja retkiläiset – olivat mudassa, seurasi pesuhetki jääkylmässä virtaavassa koskessa. Näyttää ehkä hauskemmalta kuin olikaan. Ilma oli toki lämmin ja auringossa oli ehtinyt tulla ihan hiki, mutta aika sinisiä kylpijöitä sieltä jäisestä joesta tuli ulos. Ei ehkä paras ohjelmanumero näin talviaikaan.
Retki oli antoisa (elefanttien tapaamisen lisäksi) ympäristön vuoksi. Oli hienoa päästä keskelle kaunista maaseutua, ihan viidakon keskelle. Maisemat olivat kuvankauniit, ilma puhdasta ja kaikki niin erilaista kuin suurkaupungissa. Näin lähelle luontoa emme olleet päässeet koko Bangkokin aikana.
