Pitkäaikainen haaveemme päästä temppeliretkelle Angkoriin toteutui joululomalla ja matkustimme Siem Riepiin Kambodžaan. Ajankohta matkalle oli mitä parhain, sillä vaikka Kambodžassa on pohjoismaisessa mittakaavassa aina oikeastaan kuuma, siellä on joulukuussa vähiten kuuma ja kostea ajanjakso. Matka Siem Riepiin sujui hiukan eri tavoin kuin oli suunniteltu. Erinäisistä syistä johtuen lentojen varaaminen jäi ihan viime tippaan, ja niinpä lentolippujen hinnat olivat karanneet käsistä. Päädyimme lopulta taittamaan matkan bussilla. Aivan oikein – bussilla!
Olin aluksi todella epäluuloinen bussimatkan suhteen, mutta luettuamme erään länsimaisen perheen hyvistä kokemuksista, suostuin suunnitelmaan. Halusimme todella päästä Angkorin temppeliraunioille ja juuri joululomalla. Bussimatka yllätti minut positiivisesti, tie oli suora ja kuski ajoi rauhallisesti, aasialaisittain rauhallisesti siis. Kyseessä oli niin sanottu VIP-bussi: ilmastoitu ja muutenkin yllättävän mukava. Suurin osa matkustajista oli länsimaisia reppumatkaajia, jotka lähinnä nukkuivat ja olivat siis hiljaa. Verrattuna esim. Kiinan bussimatkoihin tämä oli suorastaan luksuskyyti (ei huutavia kanssamatkustajia, ei haisevia eväitä, eikä kiikkeriä istuimia). Parasta oli ehkä hinta: liput maksoivat 750 thb hengeltä eli noin 20 euroa.
Ainoa tuskallinen osuus oli rajan ylitys ja viisumisähläys, johon tuhrautui noin kaksi tuntia. Thaimaan raja ylitetään jalan. Ensin jonotetaan Thaimaan passitarkastuksessa, sitten hankitaan viisumit Kambodžaan (jotka maksavat 30 USD ja 100 thb eli enemmän kuin bussilipun hinta) ja vielä jonotetaan Kambodžan passitarkastuksessa. Raja-alue on pölyinen, kuuma, sekava, kaupustelijoita ja kerjäläisiä eri puolella… ja jonottaminen käy hermoille. Ja joka välissä pitää täytellä erilaisia maastapoistumis- ja maahantulo-lappuja, viisumihakemuksia jne. Kun suurin osa bussin matkustajista oli jo käynyt koko ruljanssin läpi hikoillen ja tuskaillen, mutta onnistuneesti, ja palannut bussiin, kävi ilmi että kaksi matkustajaa ei ollut vielä löytänyt edes viisuminhakupaikkaa… Siinä sitten odoteltiin. Lopulta pääsimme Siem Riepiin 7 tunnin bussimatkan jälkeen. Eli jos haluat välttyä rajasähläykseltä tai jos et kestä koko päivää kestävää bussikyytiä, valitse mieluummin lentomatka. Tosin lentokentälläkin voi joutua odottelemaan kadonneita matkatavaroita tuntikausia, kuten kävi yksille matkaajille, joten siitäkin matkasta voi tulla pitkä, vaikka itse lento onkin hyvin lyhyt.
Bussimatkan mukavia puolia oli, että bussin kyydistä näki hyvin maaseudun maisemia. Maisema muuttui heti rajalla, ja huomasi kyllä, että nyt tultiin köyhempään maahan. Kambodžassa eletään yhä enimmäkseen maanviljelyllä. Vähän tuntui, kuin olisi tehnyt matkan 50-luvun Suomeen maaseudulle. Autoja ei paljon näkynyt. Tiellä liikkui erilaisia moottoripyörien vetämiä kärryjä, joissa kuljetettiin heiniä, hedelmiä ja lehmiä. Heinähäkin päällä tai lavalla istui aina muutama työntekijä kyydissä. Tienvarressa oli lapsia leikkimässä mudassa ilman vaatteita. Kaunista kyllä oli ja siistimpää kuin esim. Etelä-Vietnamissa, jossa oli kaatopaikkoja ihan tien vieressä. Välillä peltomaisemassa näkyi kukkivia lummelammikoita, vesipuhveleita, lehmiä laiduntamassa.
Siem Riepissä meitä odotti hotellin järjestämä tuktuk-kyyti, joka vei meidät ripeästi perille. Kaupunki on hyvin pieni ja kaikki hotellit, ravintolat ym. palvelut on hyvin kompaktisti lähekkäin. Kaupungissa liikkutaan kävellen tai tuktuk-kyydillä, kyydin tarjoajia oli ihan joka kulmassa. Keskustassa on kävelykatuja ja -kujia, joilla on mukava kuljeskella ruokapaikkaa etsimässä tai katsella torimyyjien ja muiden putiikkien tuotteita. Angkorin temppelialue vetää vuosi vuodelta enemmän turisteja puoleensa (noin miljoona turistia vuodessa), niinpä turisteille on myös kasvavassa määrin palveluja tarjolla. Ruokapaikkoja on hyvin moneen makuun ja paljon todella kivan näköisiä paikkoja, joista valita. Söimme useamman kerran perinteisen Khmer-keittiön tarjoamuksia, lähinnä erilaisia curry-tyyppisiä ruokia ja sitten ihan pizzaa tai muuta länsimaista. Käytännössä kaikkialla ravintoloissa ja hotelleissa maksetaan yhdysvaltain dollareilla, joita saa myös nostaa pankkiautomaateista. Länsimaista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa hintataso oli paljon edullisempi kuin Bangkokissa.
Siem Riepin katukuvassa näkyi entisen siirtomaavallan Ranskan vaikutus yllättävänkin selkeänä: katukylteissä, puheessa, kahvilakulttuurissa, patonkien tarjonnassa ja visuaalisuudessa. Yhtenäisestä Kävelykatu-ravintola-alueesta tuli ihan Etelä-Ranska mieleen, sellaista emme ole kokeneet muualla Aasiassa. Yllättävää oli myös palvelualoilla olevien paikallisten yllättävän hyvä englanninkielentaito. Kaikkialla palvelu oli myös hyvin ystävällistä ja lapset saivat erityisen lämmintä kohtelua.
Ja niistä temppeleistä – tulee oma kirjoitus toivottavasti piakkoin!