Kaislikossa suhisee

Loman lopuksi saimme kuin saimmekin vielä järjestettyä retken sinne lintuparatiisiin, joka ei ihan skootterimatkan päässä ollutkaan, vaan matkasimme sinne noin tunnin verran avotaksin kyydissä tukka hulmuten. Paikka on nimeltään Thung Sam Roi Yot, kuulema Thaimaan laajin makean veden kosteikko. Heti infopisteestä lähtien maisemat olivat lumoavat.

kaislikko1

Kosteikon linnustoon pääsee hyvin tutustumaan noin kilometrin mittaisella, laudoista rakennetulla reitillä, jossa tällä kertaa oli kaiteet. Plussaa oli myös reitille rakennetut pikku paviljongit, joissa pystyi levähtämään auringon paahteelta, nauttimaan eväitä ja tarkkailemaan lintuja. Erilaisia sorsia, kahlaajia ja haikaroita näkyi ihan paljain silmin reitin varrella. Paikan erikoisuudeksi mainostettu “purple swamphen” (mikähän lie liejukana suomeksi) metelöi niin, ettei sitä voinut olla huomaamatta. Välillä joku ruokokerttusen sukulainen keinui ruokojen päällä. Ei haitannut, että kaukoputki ja kiikarit olivat jääneet kotiin…

Kuten kuvista näkee, tämäkään paikka ei ollut kovin hyvin kunnossapidetty – taas meitä neuvottiin kulkemaan lautojen keskellä – välillä oli ihan kunnon aukkoja laudoituksessa ja joidenkin paviljonkien katot olivat romahtaneet. Välillä oli vähän jänniä tilanteita, kun viisivuotias halusi kirmata edellä itsekseen, meillä oli juuri joku lintu näköpiirissä, eikä oikein viitsinyt huutaakaan pojan perään, etteivät linnut kaikkoaisi. No, kukaan ei onneksi pudonnut.

kaislikko3

Nautimme silti valtavasti maisemista ja luonnonrauhasta, saimme liikkua melkein koko matkan itseksemme. Reitti oli juuri sopivan pituinen, sen jaksoi lapsikin taivaltaa, vaikka sää kävikin aamun mittaan helteisemmäksi. Ja niitä lintuja ei tosiaan tarvinnut etsiä, riitti että piti silmät auki. Toki paikka oli niin mahtava, että toivoisi, että sen ylläpitoon panostettaisiin. Tarvittaisiin tukevammat pitkospuut, muutama piilomaja, päivitetty opaskeskus ja opastustaulut, niin paikka olisikin jo lähes täydellinen.

Ja tällä kertaa kannatti todellakin raahata sitä pitkää putkea mukanaan, Niko sai sillä aivan upeita otoksia linnuista, tässä muutamia makupaloja.

Se kuuluisa “purple swamphen”.

Merimetso kuivattelemassa siipiään.

Leave a Reply