Silloin joskus huhtikuussa odottelin sadekauden saapumista ja kuumuuden hellittämistä. Minulle kun oli kerrottu, että se alkaisi pian Songkranin jälkeen. No, sitä saatiinkin sitten odotella tänä vuonna harvinaisen pitkään. Kuumaa ja vieläkin kuumempaa on kestänyt kesäkuulle asti, koulun loppumiseen asti. Viimeiset viikot koulussa olivatkin aika hikisiä ja hektisiä. Samaan aikaan etsimme vielä uutta asuntoakin ja meinasimme läkähtyä asuntokierroksilla. Tuntui, että olin kuumasta ja ehkä ilmansaasteista usein ihan kipeäkin, eikä paljon huvittanut mihinkään lähteä, jos ei ollut ihan pakko. Lopulta asunto löytyi, koulukin loppui ja pääsimme kesäloman viettoon.
Mihinkäs muualle, kuin rannalle.
Tällä kertaa, Kwai-joen retkestä inspiroituneena, lähdimme matkaan junalla. Matkasimme etelään erikoispikajunalla, hiukan karussa kakkosluokassa, jossa ilmastointi kyllä pelasi ja oli jopa tarjoilua. Viisi tuntia matkattuamme ja Huahinin ja Khao Sam Roi Yotin ohi puksutettuamme hyppäsimme ulos Bankrutin asemalla. Vielä viisi kilometriä paikallisella moporiksalla ja olimme perillä hotellissamme. Kauniin vehreä resortti, mukava bungalow ja silmänkantamattomiin jatkuva hiekkaranta. Eikä ketään muita kuin me!
Ensin vähän tuntui melkein aavemaiselta ja arvelutti, saako täällä mitään ruokaa edes. Palvelu toimi kuitenkin erinomaisesti. Ja tulihan niitä muitakin paikalle kun viikonloppu lähestyi. Ilmakin oli ihmeen (lue ihanan) viileä, välillä tuli ukkoskuuroja ja piti oikein laittaa pitkähihaistakin päälle. Sadekuurot eivät kuitenkaan meitä haitanneet ja taustalla häämöttävät pilvet loivat valokuvauksellisia hetkiä rannalle.
Ihana rauha, avara taivas ja meren aaltojen rauhoittava ääni. Mitäs muuta sitä tarvitsisikaan rentoutuakseen ja karistaakseen kaupungin pölyt ja hälyt mielestään.
Tosin jo kolmantena päivänä kaipasimme jo jotain toimintaa ja lähdimme kokopäiväretkelle vesiputouksia ja mm. apinoita katselemaan. Siitä lisää piakkoin…