Bangkok shocks, Saigon shakes but Hanoi rocks! Vai miten se suomalaisbändin levynkannen lause nyt menikään… Tähänastinen shokki on oikeastaan ollut, ettei alkushokkia ole tullutkaan, Kiinan jälkeen elämä tuntuu päinvastoin olevan täällä paljon helpompaa. Englannilla pärjää, kaupasta löytyy kaikki tarvitsemamme länsimaalaiset tuotteet, ihmiset eivät tuijota saati sitten osoittele, kukaan ei huuda, ostoskeskuksen vessat ovat siistejä, ilma on kirkasta ja sinistä taivastakin näkyy. Tällaisia huomioita en varmasti olisi tehnyt Suomesta tullessa, näkokulmani on siis varsin erilainen Kiinan vuosien jälkeen. Uudet tuttavani täällä varmasti kyllästyvät juttuihini pian, kun alan vuodattamaan Kiinan kokemuksiani: eihän tämä mitään, mutta siellä Kiinassa…
Toki arjen järjestäminen on haasteellista ja vie aikansa. Isoimmat hankaluudet eivät ole tulleet yllätyksenä, vaan olivat kyllä hyvin tiedossa: ilmasto (kuumuus) ja liikenne. Nyt on sadekausi, eikä suinkaan kuumin vuodenaika, mutta silti kosteaan kuumaan ilmastoon tottuminen vie aikansa. Puolisen tuntia ulkona riittää, että kuumuutta yleensä aika hyvin kestävä poikammekin on jo ihan läkähtynyt ja haluaa päästä sisälle. Veden juominen, asianmukainen pukeutuminen, varjossa oleminen – kaikki tämä on kyllä tiedossa, eihän kuumuus ole meille mikään uusi asia. Silti vie aikansa, ennen kuin keho tottuu tähän, eikä läkähdy heti ensimmäisessä hetkessä. Liikkuminen on suunniteltava niin, että aina löytyy joku ilmastoitu paikka, yleensä ostoskeskus, jonne voi siirtyä vilvoittelemaan.
Mihinkään ei täällä kävellä, aina liikutaan jollain välineellä, taksilla, moottoripyörällä (emme kyllä vielä ole uskaltautuneet moottoripyörätaksin kyytiin), metrolla, ilmajunalla. Täällä missä asumme, ei ole edes jalkakäytäviä, vaan sellainen puolen metrin piennar, jossa ei esimerkiksi lapsen kanssa mahdu käsikädessä kulkemaan. Joka kerta kun lähtee kotoa, pitää siis ottaa taksi. Onneksi taksin saaminen ei sentään ole vaikeaa, sillä asumme tavallaan huoneistohotellissa, jolloin palvelu pelaa ja vartijat hankkivat meille aina tarvittaessa taksin, johon pääsemme suoraan kotiovelta turvallisesti. Taksien kanssa kommunikointi sujuu myös paremmin kuin Kiinassa, mm. oman osoitteemme opimme heti sanomaan kuljettajalle ymmärrettävästi, kun Kiinassa siihen meni ainakin puoli vuotta!
Taksilla siis ajellaan ruoka- ja muille ostoksille supermarkettiin ja takaisin. Taksimatka lähimpään ostoskeskukseen kestää ruuhkasta riippuen 10-30 minuuttia ja ostoskeskuksen vieressä on myös metroasema. Metro ja ilmajuna (skytrain) on tullut jo testattua ja hyviksi havaittua, molemmat oikein siistejä ja selkeitä käyttää, emmekä ainakaan vielä ole törmänneet minkäänlaisiin ruuhkiin. Maan päällä ruuhkat ovat valtaisia, yksisuuntaiset sumppuiset kadut tuntuvat olevan jatkuvasti tukossa. Liikenne sinänsä ei järkytä kiinalaiseen ajokulttuuriin tottuneena, ainoa ero on liikenteen seassa sinkoilevat kaksipyöräiset, Kiinassa kun niille oli omat eristetyt kaistansa. Täällä sentään käytetään kypärää, päinvastoin kuin Kiinassa, poikakin kommentoi kypäräpäisen motoristin nähtyään että “kato astronautti”!
