Kambodžan-matkamme pääkohteena oli siis Angkorin temppelialue. Angkoriksi kutsutaan Siem Riepin kaupungin lähistöllä sijaitsevaa suurta raunioaluetta, jossa oli Khmer-valtakunnan pääkaupunki 800-luvulta 1400-luvulle. Sieltä löytyy noin tuhannen temppelin rauniot, jotka ovat vaihtelevassa kunnossa, osa lähinnä kivikasoja, osa paremmin säilyneitä. Niistä kuuluisin ja laajin on Angkor Wat, maailman suurin uskonnollinen rakennus, joka on kambodžalaisille suuri ylpeyden aihe ja tärkeä symboli, joka on myös kuvattuna maan lipussa.
Kaikkiaan raunioalueen laajuus on yli 400 neliökilometriä, osa siitä on edelleen metsän peitossa. Alue pääsi UNESCO:n maailmanperintökohteiden joukkoon vuonna 1992. Raunioaluetta on osittain restauroitu, mm. UNESCO:n rahoituksella. Turisteja vierailee alueella vuosittain yli miljoona ja kävijämäärä on ollut koko ajan kasvussa, mikä on vaarana raunioiden säilymiselle. Osana suojelutyötä raunioille onkin rakennettu puisia kulkureittejä ja joitakin alueita rajattu köysiaidoin.
Nähtävää on niin paljon, että me valitsimme joukosta vain muutaman kohteen, joissa kävimme, yksi isompi kohde riitti meille per päivä. Jotkut käyvät koko alueen, tai ainakin lähimpänä sijaitsevat kohteet, yhdessä päivässä, mutta minusta ainakin tuntuu, ettei siitä paljon jäisi mieleen, eikä sitä ainakaan voi lapsiperheille suositella. Meille valikoituivat kohteiksi Angkor Wat, Bayonin temppeli ja Ta Phromin metsätemppeli, kaikki lähellä Siem Riepin keskustaa. Iltapäivisin rentouduimme uima-altaalla ja hengailimme kupungilla, tämä järjestely sopi meille todella hyvin.
Temppelialueelle ostetaan lippu, joita on saatavilla eripituisille ajanjaksoille: päivän lippu maksoi 20 USD, kolmen päivän lippu 40 USD ja seitsemän päivän lippu 60 USD. Lippua ei tarvitse käyttää peräkkäisinä päivinä. Alle 12-vuotiaat pääsevät temppeleihin ilmaiseksi. Koska länsimaiset lapset ovat usein isompia kuin paikalliset, kannattaa pitää lapsen passia mukana, että voi tarvittaessa todistaa iän. Meidän 5-vuotiaalta ei sentään passia kysytty. Lippua näytetään temppelialueelle mentäessä ja jokaiseen temppeliin mentäessä. Olisi ollut hyvä olla sellainen läpinäkyvä muovikotelo, jossa lippu olisi roikkunut kaulassa, niin kuin kiinalaisryhmillä näytti olevan.
Angkor Watin temppelialue on valtaisa, mahtipontinen, vaikuttava. Se on rakennettu näyttämään kuninkaan mahtia, voimaa, vaurautta. Siellä voisi viettää useita päiviä. Sen historiasta ja rakentamisesta voi lukea lisää esim. Wikipediasta. Kuvaavaa on, että ensimmäiset eurooppalaiset, jotka vierailivat paikalla joskus 1500-luvulla, olivat niin vaikuttuneita temppelin kauneudesta, koristelusta ja hienostuneisuudesta, etteivät uskoneet sitä khmerien rakennuttamaksi. Epäilivät roomalaisten käyneen sielläkin…
Pakkohan siellä oli käydä. Viisivuotiaalle – ja vanhemmallekin – se on kuitenkin aika uuvuttava kokemus, eikä ehkä niin kiinnostava kuin pienemmän mittakaavan temppelit. Me kävimme siellä kolmantena päivänä: ihailimme valtavia seinäreliefejä, jotka kuvaavat hindulaista tarustoa sekä historiallisia tapahtumia, kiertelimme pylväshallit ja terassit, istuskelimme välillä varjossa lepäämässä ja suuntasimme sitten nääntyneinä pois. Jotenkin, ei mikään suuri elämys varsinaisesti, mutta ihan varmasti käymisen arvoinen. Isompien lasten kanssa varmaan kiertely oppaan kanssa voisi olla mielekästä.
Auringosnousun ja -laskun ihailu Angkor Watin luona on yksi suosituimmista retkistä. On kieltämättä vaikuttava näky, kun auringon ensi säteet alkavat valaista taivasta temppelin tornien takana. Hetki on kuitenkin niin suosittu, että paikalle on syytä mennä ajoissa, ja on valmistauduttava taistelemaan paikastaan tuhannen ellei sitten tuhansien muiden turistien kanssa, jotka myös ovat päättäneet ottaa sen saman valokuvan. Aamu-unisen pojan herättäminen neljältä, raahaaminen paikalle ja odottelu pimeässä kiinalaisturistien kanssa ei varsinaisesti innostanut minua. Niinpä päädyimme siihen, että Niko teki retken itsekseen ja me saimme nukkua ruhtinaallisesti kuuteen asti. Kuvista tuli hienoja, yritän saada tähän jonkun niistä näytille myöhemmin.
Ensimmäisenä päivänä kohteenamme oli Bayonin temppeli. Se on tunnettu seesteisistä kasvokuvistaan, joiden on sanottu kuvaavan joko kuningasta (Jayavarman VII) tai jumalia. Kuningas Jayavamanin n. 1200 rakennuttama valtiontemppeli sijaitsee muurien ympäröimällä Angkor Thomin alueella, joka oli khmerien pääkaupunki. (Angkor Thomista voi lukea lisää englanniksi esim. Wikipediasta tai täältä). Paikka on mystinen, maaginen ja kiehtova. Meidän kokemustamme hieman häiritsivät valtavat kiinalaisturistilaumat, jotka valloittivat kaikki paikat selfietikkuineen ja ryhmäposeerauksineen. Temppeli on myös hyvin sokkeloinen, joten täytyy olla tarkkana, ettei hävitä matkakumppaneitaan. Me hävitimme toisemme heti alussa, kun Niko juoksi käytäviin innoissaan säntäilevän poikamme perässä ja minä jäin ottamaan jotain kuvaa. Ja kiertelin sitten kasvavan ärtymyksen vallitessa ympäri temppeliä etsimässä heitä, kun he paljon fiksumpina odottivat minua portilla…
Joka tapauksessa erittäin kiinnostava kohde, josta löytyy paljon katseltavaa myös lapsille ja kooltaan paremmin hallittavissa kuin esim. Angkor Wat. Anchor Thomin alueella kiinnostavia kohteita ovat myös mm. eteläinen portti kivipatsaineen. Vasemmalla rivistössä hindujumalat, oikealla demonit, vetävät Nagaa eri päistä. Köydenveto on ilmeisesti yksi maailmanluomistaruista hindumytologiasta.
Pelkästään ajelu Anchor Thomiin tuktuk-kyydillä oli mieleenjäävä kokemus. Alue on aivan metsän keskellä, valtavat puut reunustavat tietä, valo siivilöityy kauniisti puiden lehvästöjen läpi ja helpottava viileä tuulahdus käy metsästä. Tiellä liikkuu jos jonkinlaista kulkuvälinettä: tuktukeja, pyöriä, elefantteja…
Vielä on jäljellä metsätemppeli Ta Phrom, siitä kerron omassa kijoituksessa piakkoin!