Yli kuukausi on jo vierähtänyt Erawanin alttarin pommi-iskusta ja elämä täällä Bangkokissa on jo pitkään tuntunut jatkuvan normaaleilla uomillaan. Iskuja seuranneita päiviä varjosti suru, jonka kyllä ihan aisti kaupungilla liikkuessaan. Ihan vieraiden ihmisten lempeistä ilmeistä ja varsinkin poikamme saamista hymyistä sai myös voimaa. Ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus ihan pienissä arjen asioissa onkin täällä vertaansa vailla. Kulttuuri poikkeaa huimasti edellisestä kotimaastamme, kuten myös Pohjolan jäyhästä menosta.
Olemme nyt asuneet täällä vuoden. En suinkaan koe olevani thaikulttuurin ekspertti, kieltäkin olen opetellut hävettävän vähän. Päätin silti listata muutamia tärkeimpiä asioita, jotka satunnaisen Bangkokin matkailijan on hyvä tietää ja ottaa huomioon, ymmärtääkseen paremmin paikallisia tapoja ja voidakseen kunnioittaa niitä. Monille Thaimaan kävijöille nämä ovat varmasti ihan itsestäänselvyyksiä, mutta näitä minulta Suomessakin viimeksi kysyttiin.
1.Hymy
Tha
imaata ei turhaan kutsuta hymyjen maaksi, hymy kuuluu jokaiseen kohtaamiseen. Hymyä ei kannata itsekään säästellä, sillä saa paljon anteeksi, ja sillä voi paikkailla kielitaidon puutetta. Jos asiat eivät suju niinkuin haluaisit, ei suinkaan kannata kurtistaa kulmiaan tai näyttää pahaa mieltään, vaan päinvastoin leveämpi hymy naamalle ja uusi yritys. Olen ihan kantapään kautta kokenut, että tämä toimii. Jos ravintolassa pöytään tuodaan ihan vääriä tilauksia, selviää tilanne parhaiten lempeästi ja hymyn kera hoidettuna, jos vähänkään alkaa nyrpistelemään, saa vaan huonoa palvelua. “Minä olen oikeassa” -asenteella ei pääse mihinkään. “Mai pen rai” eli “ei haittaa, ei mitään” onkin hyödyllinen lausahdus, jolla voi välittää, että kaikki on kunnossa.
Milloinkaan ei saa hermostua, silloin joku voi menettää kasvonsa ja se on paha juttu täällä. Tunteita ei näytetä julkisesti, varsinkaan niitä negatiivisia. Ääntä ei saa korottaa, lapsellekaan ei saisi huutaa. Pitkä pinna ja maltti ovat täällä todella valttia. Mitä kiusallisempi tilanne, sitä rauhallisemmin tulee käyttäytyä. Väsyneen ja nälkäisen matkailijan voi olla vaikea tämä muistaa, mutta on kyllä sen väärti. Arvatkaa vaan, kuinka monta kertaa olen mokannut. No, olen jotain oppinutkin, onneksi.
2. Temppelit
Pelkästään Bangkokissa on satoja buddhalaistemppeleitä ja alttareita. Temppelissä vieraillessa tulee käyttäytyä kunnioittavasti. Kengät riisutaan temppeliin mentäessä (yleensä on kylteillä selvästi osoitettu, mihin pitää riisua kengät). Jos ei halua tallustella paljain jaloin kivisillä lattioilla, kannattaa ottaa sukat mukaan. Pukeutuminen ei saa olla paljastavaa, varsinkin kuninkaallisissa temppeleissä on tiukat pukukoodit, joiden noudattamista tarkkaillaan. Perussääntönä voi pitää sitä, että paidassa tulee olla hihat (pitkät tai lyhyet, olkapäät ei saa näkyä) ja housuissa lahkeet (ei siis shortseja) ja hameen helman pituuden kuuluu olla yli polven. Joihinkin paikkoihin riittää huivi olkapäiden peitoksi, mutta esim. Kuninkaan palatsiin (Grand Palace) ei riitä. (Nimim. hölmö turisti vaihtoi äkillisessä mielenhäiriössä lyhythihaisen paidan hihattomaan juuri ennen palatsissa vierailua. Piti käydä ostamassa turistiteepaita toiselta puolelta katua, että pääsi sisään. Nyt kaapista löytyy sellainen hölmö elefanttipaita. Kerrasta opin.) Periaatteessa pitäisi olla umpikengät, mutta sandaalit sukkien kanssa käy.
3. Kuningas
Kuninkaan ja kuningasperheen kuvia on näkyvillä kaikkialla katukuvassa ja kuviin pitää suhtautua kunnioittavasti. Tämä on hyvä muistaa myös rahoja käsitellessään, koska niissä on kuninkaan kuva. Maahan pudonnutta kolikkoa ei siis saa pysäyttää jalalla tallaamalla, sillä se on epäkunnioittavaa. Thaimaassa on voimassa majesteettirikos, joten tähän seikkaan tulee suhtautua vakavasti. Kuninkaan hymni soitetaan joka päivä klo 8.00 ja 18.00 julkisilla paikoilla, kuten yleisissä puistoissa. Hymniä soitettaessa kuningas on symbolisesti läsnä ja siksi sitä pysähdytään kunnioittamaan paikallaan seisoen, vaikka kesken juoksulenkin. Hymni soitetaan myös esimerkiksi elokuvien ja esitysten aluksi.
4. Munkit
Oranssiin pukeutuneita munkkeja liikkuu kaupungilla runsaasti ja heihin tulee suhtautua kohteliaasti. Naiset eivät saa koskea munkkia, niinpä esim. metrossa nainen ei saa mennä munkin viereen istumaan.
5. Jalat
Jalat ovat buddhalaisuudessa epäpuhdas ruumiinosa. Siksi jalalla ei saa osoittaa, eikä jalkapohjia saa näyttää, esim temppeleissä istutaan niin, että jalkapohjat jäävät alle.
6. Lapset
Varsinkin pienet lapset huomioidaan thaikulttuurissa todella positiivisesti. Erityisesti vaaleita lapsia pidetään hurjan suloisina ja heidän koskettaminen tuo hyvää onnea. Usein tuntuu, että mekin saamme perheenä paljon anteeksi ja positiivista huomiota osaksemme, ihan vaan koska meillä on niin söpö poika. Joskus huomio tai koskettelu voi toki olla lapselle kiusallista. Jos haluaa kieltää koskemasta, pitää kieltoa pehmentää hymyllä ja pehmeällä äänensävyllä, ettei käyttäydy liian töykeästi.
7. Liikenne.
Ole varovainen ja katso loppuun asti katua ylittäessäsi. Liikenne on monen (myös taksikuskin) mielestä Bangkokin huonoin puoli. Liikenne on kaoottista, kaksipyöräisiä suhahtelee eri suuntiin, jalkakäytäviä myöten. Ja ne ruuhkat…
Ruuhkassa liikkuminen: Älä töni, äläkä ryysää. Kiinassa olin tottunut kyynärpäätaktiikkaan, täällä sain häpeäkseni todeta oppineeni huonoille tavoille. Metroa odotetaan jonoissa, ensin päästetään ulos poisjäävät matkustajat ja sitten mennään jonossa sisään. Jos ei ruuhka-aikaan mahdu sisään, odotetaan jonossa seuraavaa junaa. Lapsi saa yleensä aina paikan ruuhkaisessakin metrossa.
8. Jalkakäytävät
Bankok on kuuluisa huonokuntoisista tai aivan olemattomista jalkakäytävistään, mikä tekee kaupungilla liikkumisen erityisesti lasten kanssa haastavan. Aina kannattaa katsoa tarkkaan eteensä: mitä vaan voi olla kadulla. Kuumat ruokakärryt ja grillit tukkivat yllättäen koko jalkakäytävän, kuoppia ja reikiä tai ihan monttuja aukeaa kuin tyhjästä, uhkaavasti heiluvia viemärinritilöitä on kaikkilalla. Kulku on helposti aikamoista hyppelyä ylös ja alas, kadulle ja takaisin, toiselle puolelle katua… onneksi enää ei ollla sentään rattaiden kanssa liikenteessä, on meinaan varmasti aika haastavaa! Viime vuonna kävelymatka Suomi-kouluun metroasemalta taisi tuntua neljävuotiaasta aika seikkailulta, ainakin aluksi. Rupesin sitten laulelemaan jotain retkilauluja ja poika keksi erilaisia leikkejä, joissa loikitaan kiveltä toiselle. Sanomattakin on selvää, että lapset ei itsekseen täällä voi juoksennella, vaaroja uhkaa joka puolella, eivätkä lapset ehdi niitä aina huomata.
9. Hinnat ja ostaminen
Tavarataloissa ja kaupoissa on kiinteät hinnat. Toreilla ja markkinoilla hinnoista yleensä neuvotellaan, paikallinen saattaa saada saman tuotteen hyvinkin neljäsosaan siitä, mitä ulkomaalainen ja sekös monia harmittaa. Käytännössä usein lähtöhinnatkin ovat jo tosi halpoja. Toisaalta laadusta ei markkinoilla ole takeita, hyvästä joutuu täälläkin usein maksamaan kalliisti. Jossain paikoissa on tukkuhinnat, eli jos ostaa yli kolme, saa alennusta. Itse olen huono tinkaamaan, yleensä mietin, sopiiko pyydetty hinta minulle, jos on mielestäni reilusti liikaa hintaa, en edes rupea neuvottelemaan. Jos myyjä on valmis laskemaan hintaa, niin tyleensä tässä vaiheessa huutelee jo perään uuden hinnan kanssa. Kukin tietysti toimii tyylillään, jotkut nauttivat tinkimisestä ja kaupankäynnin hitaudesta. Hyvä kuitenkin muistaa, ettei näissäkään tilanteissa saisi hermostua, vaan kaupankäynnin tulisi sujua mukavissa merkeissä.
Alkoholin ostaminen saattaa olla yllättävän hankalaa. Alkoholia saa ostaa ihan tavallisesta ruokakaupasta, mutta vain tiettyinä aikoina. Aamulla ei alkoholia myydä ennen kello 11 eikä kello 14 ja 17 välillä, eikä buddhalaisina juhlapyhinä ollenkaan. Jos siis viiniä haluaa illallisella nauttia, on siihen hyvä varautua hyvissä ajoin, ihan niin kuin Suomessa ollut tapana. Alkoholia verotetaan myös reilusti, niin että ruokaviinille kertyy ihan kivasti hintaa.
10. Eläimet
Buddhalaisuudessa uskotaan uudestisyntymiseen, siksi kaikkia eläviä olentoja tulee kunnioittaa. Kulkukoirista ja -kissoista pidetään hyvää huolta ja siksi niitä toisaalta eleleekin ihan riesaksi asti. Puistossa kissat makoilevat keskellä tietä, eivät lotkauta korviaankaan, vaikka vierestä ajaisi pyörä tai mopo. Kulkukoirat voivat olla varsinkin hämärässä tai pimeällä olla vähän pelottaviakin pikkukujilla kulkeville kävelijöille tai pyöräilijöille. Vaikka eläimet olisivat kuinka kesyn oloisia, ei niitä kannata ryhtyä paijailemaan, vesikauhua on ihan lemmikkieläimissäkin, joita ei ole aina asiallisesti rokotettu, mutta toisaalta ei niitä saa myöskään ruveta hätyyttämäänkään.
